Oikeistosta ja heidän "periaatteistaan"

Olen pannut merkille, kuinka oppositiossa istuvan kokoomuksen poliitikot ovat omassa periaatteellisuudessaan varsin valikoivia. Oikeistopuolue kritisoi kovasti nykyistä hallitusta siitä, että se ei riittävästi edistä "paikallista sopimisista". Kyseessähän on siis koodi-ilmaisu palkkojen alentamiselle ja irtisanomissuojan heikentämiselle tuoreen tutkimuksen mukaan .

"...Palkanalennuksista haluaa neuvotella paikallisesti jopa 53 prosenttia yritystyönantajista. Irtisanomisista ja lomautuksista haluaa neuvotella paikallisesti yli 60 prosenttia yritystyönantajista."

(Verkkouutiset 23.2.2021)

Mm. kokoomuksen Elina Lepomäki on ottanut "paikallisen sopmisen" pakkomielteisesti sydämen asiakseen. Lisäksi hän on parjannut hallitusta useaan otteeseen "sosialistiseksi". Esim. 30.9.2020 julistamalla, kuinka "sosialismin marssi" täytyy pysäyttää. Hän myös kritisoi Marinin hallitusta vähäisistä työmarkkinauudistuksista. Eli ilmeisesti siitä, että ei olla halukkaita heikentämään irtisanomissuojaa tai leikkaamaan palkkoja? Marinin hallitus taitaa tehdä jotain oikein. Sosialismin marssi alkaa kuulostaa oikeastaan aika houkuttelevalta vaihtoehdolta.

Saman puolueen Kai Mykkänen ilmaisi 6.2.2021 Helsingin Sanomissa, kuinka valtion talouden tilan parantaminen vaatii leikkauksia sosiaaliturvaan (yllätys!). Kuten arvata saattaa, veronkorotuksiin hän ei ollut valmis, koska se osuisi "työhön ja yrittämiseen". Kuten paikallinen sopiminen, myös tämä on koodi-ilmaisu. Työ ja yrittäminen tarkoittaa todellisuudessa omistamista ja pääomatuloja. Kok. vastustaa esimerkiksi pörssiin listautumattomien yritysten osinkoverovapauksista luopumista (eivät kai he vaan ole Ei-puolue?). Sosiaaliturvan leikkaamisen nämä poikkeusyksilöt uskovat johtavan siihen, että ihmiset mystisesti työllistyvät, kun on pakko mennä töihin elääkseen. Todellisuudessahan asia ei näin toimi. On itsessään kuvaavaa, että he luulevat reaalitodellisuuden toimivan niin, että töihin vain lompsitaan ja asia on kiinni omasta motivaatiosta. Kosketuspinta todellisuuteen taitaa olla aika olematon. Li Andersson totesi jo viime syksynä hyvin, että kokoomuksen vaihtoehtobudjetissaan esittämät 400 miljoonan euron leikkaukset sosiaaliturvaan johtaisivat siihen, että Suomeen tulisi 30 000 uutta köyhää, joista 8000 olisi lapsia. (A-Talk, 3.12.2020, kohta 18:28). 

Mykkänen myös totesi käyttännössä, että pienituloisten ihmisten ihmisten ei kuuluisi asua Helsingissä: 

"On hyvää tarkoittava mutta mahdoton yhtälö, jos meillä voi Helsingin niemellä asua vuodesta toiseen toimeentulotuen varassa.”

"Sivistysporvarit" siis haluavat puhdistaa Helsingin köyhistä ja tehdä pääkaupungissa asumisesta ylemmän säädyn yksinoikeuden. Pienituloiset kelpaavat heille korkeintaan palvelusväeksi. Arvata saattaa, että jos joku lähtisi suusanallisesti määrittelemään, missä hyvätuloisilla ei olisi oikeutta asua, olisi kyseessä saman ryhmän edustajien mielestä yksilönvapauden räikeä rikkominen.

Jos haluaa pienentää julkisen velan suhdetta talouteen, täytyy kasvattaa taloutta. Jos haluaa, että ihmiset eivät elä sosiaaliturvalla, täytyy luoda uusia hyväpalkkaisia työpaikkoja.

Mikään näistä mainitsemistani asioista ei toki ole estänyt sitä, etteivätkö nämä markkinatalouden opinkappaleet kainalossaan juoksevat ihmiset olisi samaan aikaan täysin kykeneväisiä huutamaan suuresti parjaamaansa sosialistista holhousvaltiota apuun, kun kyseessä on yritysten pelastaminen koronavirukselta. Hallituksen yritysten kustannustuet toivotetaan tervetulleiksi ja ehkäpä ne voisivat olla vielä kattavampiakin! Jos kokoomuslaiset todella uskoisivat saarnaamaansa markkinatalouteen, siihen että kysynnän ja tarjonnan lakien täytyy ohjata hintasignaaleja mahdollisimman vapaasti ilman valtion interventiota, ja että yritys kantaa riskin ottaessaan sekä positiiviset, että negatiiviset vaikutukset, olisivat he silloin täysin sujut sen kanssa, että yrityksiä voi mennä myöskin konkurssiin. Nyt näyttää lähinnä siltä, että kokoomuksen suhtautuminen markkinatalouteen on samanlaista, kuin katolisten pappien suhtautuminen selibaattiin: se ei koske minua, vaan kaikkia muita. Markkinakuri on tarkoitettu työläisille, köyhille ja sairaille, yritysten (hyvin toimeen tulevien sellaisten), suurituloisten ja varakkaiden tulee saada nauttia valtiovallan erityissuojelua veronmaksajien piikkiin. Sosiaaliturvaa pitää leikata, suurituloisten veroja ei saa korottaa.

Tai sitten Lepomäen sanoin niin sanottua sosialismin marssia ei todella voi pysäyttää, kun jo oikeistokin kannattaa jonkin sortin sosialismia. Erona oikeiston ja vasemmiston välillä on vaan se, kenelle tämä sosialismi on suunntattu.

Kestävässä kehityksessä taloudellinen, sosiaalinen ja ekologinen kestävyys kytketään yhteen

 Ympäristökysymykset nähdään usein haastavana ongelmana tai poliittisluontoisena kiistakapulana. Ilmastotieteilijät ovat yksimielisiä siitä, että ilmaston lämpeneminen on ihmisen aiheuttama ongelma ja tehokkain tapa vastata tähän on vähentää hiilidioksidipäästöjä. Liian usein ei kuitenkaan havaita sitä suurta potentiaalia, joka piilee siirtymässä kohti hiilineutraalia yhteiskuntaa: uudet ympäristöystävälliset ratkaisut nimittäin luovat talouteen uutta kysyntää, uusia työpaikkoja ja uusia verotuloja. Onpa kyseessä sitten rakennusten energiatehokkuuteen panostaminen, kaukolämpöverkon laajentaminen, kiertotalous (raaka-aineiden uusiokäyttö), jätteiden poltto uudeksi energiaksi, ruokahävikin vähentäminen tai uusiutuvien energianlähteiden, kuten aurinko- ja tuulivoiman rakentaminen, ovat kyseessä investoinnit, jotka vaativat tekeviä käsiä toteutuakseen.

Hyvä uutinen on se, että tulevaisuus on jo alkanut saapua meille. Pohjois-Pohjanmaa on jo nyt Suomen kuningas esimerkiksi tuulivoiman suhteen: 40 % Suomen tuulisähköstä tuotetaan maakunnassamme. Tuulivoimaloiden kaavoittaminen kunnan maille tarkoittaa kunnalle vuokratuloja, tuulivoimayhtiöt maksavat voitoistaan yhteisöverotuloja ja niiden rakentaminen ja ylläpito työllistävät paikallisia. Moni pieni kunta on pelastanut tuulivoimatuloilla oman taloutensa. Voimaloita voisi rakentaa Ouluunkin lisää. Pohjois-Pohjanmaan maakuntaliiton TUULI-hankkeessa maakuntakaavaan on kartoitettu tuulivoimaloita varten alueita niin, että ne eivät häiritse paikallista asutusta.

Ympäristöystävälliset teknologiat vähentävät ympäristön kuormitusta, turvaavat monipuolisen luonnon, lisäävät ihmisten hyvinvointia ja toimivat samaan aikaan talouden sektorina, joka synnyttää matalammin koulutetuille ihmisille työpaikkoja, joiden määrä on tunnetusti vähentynyt, kun globaalin kapitalismin aikana tuottavia teollisuustyöpaikkoja on siirretty halvempien kustannusten perässä Aasian ja Etelä-Amerikan maihin.

Tämä visio on kiinni toteuttamisen rohkeudesta. Suomessa Lahti on valittu Euroopan ympäristöpääkaupungiksi vuonna 2021. Lahdessa 99 % kotitalousjätteestä päätyy hyötykäyttöön, kaupunki lämmitetään kierrätyspolttoaineella ja se on leikannut hiilidioksidipäästöjään 70 % vuoden 1990 tasoon nähden. Hankkeen myötä Lahteen on syntynyt niin paljon vihreitä työpaikkoja, että sektori kärsii työvoimapulasta. Meidän Oulussa tulisi tähdätä samaan.

Oulun täytyy hyödyntää oma luontonsa kansalaisten hyvinvoinnin lähteenä. Esimerkiksi Oulun vesistöjä, kuten Oulujoen jokivartta ja suistoa ei saa nähdä hinnakkaiden asuntojen ja tornitalojen sijoituskohteena, vaan se täytyy hyödyntää virkistyskäytön, ulkoilun, liikunnan, palveluiden, ja tapahtumien kivijalkana. Sama koskee sisävesistöjä, kuten Kuivasjärveä ja Pyykösjärveä. Myös näiden järvien kunnossapitoon tulee panostaa, jotta veden laatu paranisi ja ravinnepitoisuus vähenisi. Näin estetään esimerkiksi sinilevän kukinta. Myös merenranta-alue tulisi hyödyntää nykyistä monipuolisemmin kansalaisten yhteiseksi iloksi.

Kestävä kehitys tarkoittaa sitä, että taloudellinen, sosiaalinen ja ekologinen kestävyys kytketään yhteen. Nämä teemat ovat Yhdistyneiden Kansakuntien jakamia periaatteita ja niiden n näyttävä läpileikkaavasti myös paikallisessa päätöksenteossa.

Poliittiset hirviöt saavat voimaa eriarvoistumisesta

Ääriryhmien onnistunut tunkeutuminen Yhdysvaltojen kongressitaloon on osoittanut, kuinka helposti demokraattista järjestelmää voi uhata. Äärioikeisto on ilmiönä inhottava ja herättää monessa kysymyksen, miten ihminen voi päätyä kannattamaan sellaista liikettä? Aidon humanistin täytyy kuitenkin ymmärtää näitä ihmisiä. Silloinkin, kun katsoisi heidän johtopäätöksensä täysin vääriksi.

Kreikkalainen ekonomisti Yanis Varoufakis on joskus todennut osuvasti, että talouden deflaatiospiraali on parasta kasvupintaa poliittisille hirviöille. 1930-luvun laman tuoma kurjuus nosti Hitlerin valtaan Saksassa. Talousvaikeudet nostivat Slodoban Milosevicin serbinationalismia Jugoslaviassa ja 2008 finanssikriisin jälkeen moderni äärioikeisto, kuten herra Trump ovat kasvattaneet suosiotaan.

Historiallista ja nykyistä äärioikeistoa yhdistää se, että he lupaavat palauttaa nöyryytetyille itsetunnon. Hitler, Mussolini ja Trump lupasivat ihmisille, että he saisivat olla uudelleen ylpeästi saksalaisia, italialaisia ja amerikkalaisia. Kansallistunne ja yhteinen vihollinen, yleensä ulkomaalainen sellainen tai jonkin vähemmistöryhmän syyllistäminen ovat ihmisten primitiivisiin osiin vetoavia aseita sukupolvesta toiseen.

Kannattajakuntaa ääriryhmille ovat ihmiset, joiden asema on nopeasti heikentynyt ansiotason laskun ja eriarvoistumisen myötä. 2000-luvun alun latinalaisessa Amerikassa usko demokratian toimivuuteen oli maailman alhaisinta. Samaan aikaan maanosa oli kansainvälisen valuuttarahasto IMF:n sanelemien talousohjelmien, kuten leikkausten ja yksityistämisten runtelema. Kollektiivisen nöyryytyksen kohteeksi joutuneet ihmiset menettävät luottamuksensa yhteiskuntaan ja alkavat kaivata vahvaa johtajaa.

Kaikki yhteiskunnat eivät automaattisesti muutu diktatuureiksi, mutta demokratian kestävyys on vaihtelevaa. Unkarissa ja Venäjällä Viktor Orban ja Vladimir Putin ovat onnistuneet kaappaamaan poliittisen koneiston, oikeuslaitoksen ja median haltuunsa vain muovatakseen maansa parlamentaarisiksi diktatuureiksi. Kuten maanjäristykselle altistuvat rakennukset, myös instituutiot kestävät järähdyksiä vaihtelevasti. USA:n demokratian pelastukseksi onkin saattanut koitua juuri vahvat instituutiot.

Suomi on poikkeuksellisellakin tavalla selvinnyt itsenäisyytensä aikana suurista vaikeuksista. Sisällissota päättyi henkisesti jakaantuneen, mutta demokraattisen kansakunnan syntyyn. Mäntsälän kapina kukistettiin radiopuheella. Emme ole olleet koskaan diktatuuri. Toiseen maailmansotaan osallistuneiden Euroopan maiden pääkaupungeista vain kolmea ei miehitetty: Lontoota, Moskovaa ja Helsinkiä. Me kestämme järistyksiä ja saamme olla siitä ylpeitä.

Naiiveja emme silti saa olla. Jos jokin asia voi lyödä bensaa autoritaarisuuden liekkeihin, niin epätasainen talouskehitys. Ekonomisti Sixten Korkman kirjoitti 20.12.2020 Helsingin Sanomien kolumnissaan populismin olevan varoituskello, joka vaatii asettamaan politiikalle uusia vaatimuksia. Näiksi vaatimuksiksi hän nimesi julkisten palveluiden vahvistamisen ja eriarvoisuuden vähentämisen. Koronakriisissä Suomi on elvyttänyt ja ottanut iskun julkisen vallan harteille, mutta näiden periaatteiden on kannateltava käytännön politiikkaa kriisin jälkeenkin. Samalla on muistettava, että demokratia ei ole vain väline, vaan itsessään arvokasta.

Kirjoitus on julkaistu Demokraatti-lehdessä 28.1.2020 ja Debatti-verkkomediassa 1.2.2020

Hyvää ei saa halvalla

 

”Oulun kaupungin Tilakeskus-liikelaitoksen johtaja Jouko Leskinen kaipaa radikaalia muutosta rakentamisen valvontaan kunnissa. Oulussa on havaittu sisäilma- ja kosteusongelmia esiintyvän erityisesti sellaisissa kiinteistöissä, joiden rakentamisessa tai peruskorjaamisessa on käytetty ostopalveluna hankittua ulkopuolista valvojaa.” (Kaleva 19.2.2017 https://www.kaleva.fi/oulun-tilakeskuksen-johtaja-rakentamisen-valvonta/1656268 )

Oulun Tilakeskuksen johtaja totesi vuonna 2017, että yksityisten konsulttien hyödyntäminen rakentamisen valvonnassa on ongelmallista. Hänen mukaansa rakennusvirheitä ja niistä aiheutuvia ongelmia pystyttäisiin ennaltaehkäisemään tehokkaammin, jos rakentamista valvottaisiin kunnan virkamiestyönä. Konsultti pyrkii tekemään vain sopimukseen ennalta kirjatut asiat ja tämä kilpailutetaan yleensä halvan hinnan eikä laadun perusteella.

Rakentamisen valvonnan ottaminen kunnan omaksi työksi varmasti maksaisi, mutta pitkällä tähtäimellä se voisi ehkäistä ongelmia ja kustannuksia. Suomessa on yleisesti puhuttu rakentamisen huonosta laadusta. Upouudet rakennukset saattavat kohdata kosteusongelmia muutama vuotta valmistumisen jälkeen. Epäterveellinen sisäilma on puolestaan kansanterveyskysymys. Jos rakentaminen olisi laadukkaampaa, säästäisivät korjauskulujen minimointi ja terveysvaikutukset vuosien varrella paljon rahaa. Säästöön jääneiden resurssien mittakaava olisi todennäköisesti paljon suurempi, kuin mitkään niistä ”säästöistä”, joita kaupunki nyt puuhaa.

Halpa ei usein ole laadukasta. Taloudellisissa kysymyksissä on syytä arvioida vaikutuksia kauaskantoisesti. Näin voidaan havaita, että mekaaninen säästötoimenpide voikin synnyttää lisäkustannuksia ja puolestaan fiksusti tehty investointi voi maksaa itsensä takaisin.

Yhteiskunta on ihmisten työtä – Jos jokin ei toimi, se täytyy korjata

 Kuntavaaliehdokkuuden esittelykirjoitus on julkaistu Oulun Demareiden verkkosivuilla 9.12.2020

_____

Olen Waltteri Niiranen. Olen 23-vuotias Oululainen ja olen asunut Oulussa koko ikäni. Opiskelen yleistä historiaa Oulun Yliopistossa. Aloitin tänä syksynä maisterivaiheen opinnot. Sitä ennen sain humanististen tieteiden kandidaatin paperit.

Olen liittynyt puolueeseen vuonna 2013. Vaikutan Demarinuorissa ja Demariopiskelijoissa. Olen Oulun Demariopiskelijoiden ja Pohjois-Suomen Demarinuorten hallituksissa. Viime elokuussa tulin valituksi myös Demarinuorten liittohallitukseen Lahden liittokokouksessa. Demarinuorissa toimin viestintätiimissä ja Kansainvälisen politiikan työryhmässä.

SDP:ssä arvostan sen kiistatonta vaikutusta Suomen muuntamisessa hyvinvointivaltioksi. Minulla on vahva käsitys siitä, että politiikkaa pitää tehdä tavallisen ihmisen ehdoilla. Oulussa meidän tulee investoida omaan hyvinvointiimme, eikä tehdä lyhytnäköisiä leikkauksia. Ateria- ja puhtauspalvelut, koulusihteerit ja digipalvelut on palautettava kaupungille. Työntekijöitä ei pidä nähdä osina koneistossa, vaan kaupungin kivijalkana.

Oulussa puhutaan paljon vaikeasta taloustilanteesta. Me puhumme kuitenkin mieluummin julkisen talouden velkaantumisesta, mutta emme sen aiheuttajasta. Kaupunki ei käytä liikaa koulutukseen, terveyteen, kulttuuriin tai työntekijöihin, vaan sillä on krooninen verotulojen vaje. Paras tapa pienentää julkisen velan suhdetta on kasvattamalla taloutta ja luomalla työpaikkoja. Ongelmien ennaltaehkäisy on paras säästökeino.

Iso kysymys Oulussa on yliopiston siirtyminen Raksilaan. Itse kannatan Linnanmaan kampuksen jatkoa. Nykyinen kaupunkirakenne tarjoaa paremmat mahdollisuudet vetovoiman kehittämiselle. Nykyinen kampus tarjoaa hyvän mahdollisuuden tilojen uusiokäytölle tulevaisuudessa. Vanhan käyttäminen fiksusti on nykyajan kiertotaloutta. Liikenneyhteyksiin ja OAMK:in toimintoihin on investoitu myös paljon. Siirtyminen näivettäisi joen pohjoispuolta ja eriarvoistasi Oulua alueellisesti. En usko konsulttipöhinän etäopetuksesta olevan hyvä visio korkeakoulutukselle. Puusta rakennetulle päärakennukselle tai webbikameralle ei voi ulkoistaa ihmisten kasvattamista alansa asiantuntijoiksi. Sen voi tehdä vain laadukkaalla koulutuksella ja tutkimuksella.

Oulun pitää ottaa tavoitteekseen edistää kuuden tunnin työpäivää Sanna Marinin viitoittamalla tiellä. Business Oulun tulisi tukea yrityksiä tässä siirtymässä. Myös kaupunki voisi kokeilla tätä, kuten Göteborg on tehnyt Ruotsissa.

Jos minut valittaisiin valtuustoon, nostaisin esille ympäristökysymykset. Oulun täytyy toteuttaa ekologisen jälleenrakennuksen ohjelma investoimalla joukkoliikenteeseen, uusiutuviin energianlähteisiin, kiertotalouteen, rakennusten energiatehokkuuteen ja ruokahävikin vähentämiseen. Olemalla ekologisesti kestävä kaupunki otamme vastuuta ympäristöstä, mutta luomme myös edellytyksiä uusille työpaikoille ja verotuloille.

Meidän pitää puuttua nuorten syrjäytymiseen. Hyvä alku olisi kouluväkivallan vastainen ohjelma. Henkisen ja fyysisen väkivallan kitkemistä varten tulisi luoda standardit ei vain puuttumiselle, vaan myös ehkäisemiselle ja jälkiseurannalle.

Me olemme rakentaneet kirjaston merelle, yliopiston suolle ja sataman maalle. Meidän ei pidä tehdä asioita siksi, koska ne ovat helppoja, vaan siksi, koska ne ovat vaikeita.

Waltteri Niiranen

Paras tapa kitkeä väkivaltaa on antaa nuorille mahdollisuus toteuttaa unelmiaan

Suomessa on herätty puhumaan nuorten väkivallasta ja rikollisuudesta. Julkisessa keskustelussa jotkut ovat piirtäneet suoran viivan maahanmuuton ja ilmiön välille osan tekijöistä ollessa maahanmuuttajataustaisia. Osa puolestaan on katsonut keskustelun olevan pelkistävää nuorisorikollisuuden ollessa maassamme laskussa. Aiheen politisoituminen estää meitä helposti keskittymästä ratkaisuihin. 

Itselläni pisti silmään erityisesti Ilta-Sanomien Timo Paunosen kolumni, ”Suomi kulkee jo Ruotsin tietä – nuorten raaka katuväkivalta kertoo pohjoismaisen hyvinvointiyhteiskunnan epäonnistumisesta”. Kun puhumme rikollisuudesta, tulee meidän puhua syrjäytymisestä. Ja kun puhumme syrjäytymisestä, tulee meidän ymmärtää niitä syitä, jotka aiheuttavat syrjäytymistä. Pienituloisuus, työttömyys, matala koulutustaso, perhetaustan ongelmat, syrjintä ja kiusaaminen joitakin mainitakseni, asettavat ihmisen alttiimmaksi syrjään jäämiselle, rikollisuuteen ajautumiselle, päihteiden käytölle, yksinäisyydelle ja mielenterveysongelmille. Jos osalle nuorista nämä ilmiöt ovat arkipäivää, onko hyvinvointiprojektimme epäonnistunut?

Presidentti Tarja Halonen on joskus todennut, että hyvinvointivaltion idea on taata kaikille samat perusedellytykset elämään, koska kukaan meistä ei voi valita vanhempiaan. Hän ei voisi olla enempää oikeassa. Kun tarkastelemme suomalaista hyvinvointivaltiota, havaitsemme kuitenkin, että sen lupaus ei toteudu, kuten olisi tarkoitus. Kalevi Sorsa-säätiö julkaisi tänä vuonna Eriarvoisuuden tila Suomessa 2020-raportin. Siinä todetaan, kuinka hyvinvointivaltion rakentamisen vuosina 1966–1990 tuloerot Suomessa pienenivät ja alimman tulokymmenyksen tulot kasvoivat eniten. Kehitys oli 1990–2017 välillä päinvastaista: suurituloisimman prosentin tulot kasvoivat eniten. Vedenjakajana on 1990-luvun lama.

Kun Tilastokeskuksen mukaan lapsiköyhyysaste oli vuonna 1994 4,2 %, vuoteen 2018 mennessä se oli noussut 10,5 %:iin. Suurinta lapsiköyhyys on yksinhuoltajaperheissä. Varakkain kymmenys omisti Suomessa 37 % kaikesta nettovarallisuudesta vuonna 1987. Vuonna 2016 osuus oli jo 47 %.

Ilta-Sanomien Paunonen on väärässä. Katuväkivalta ei ole merkki hyvinvointiyhteiskunnan epäonnistumisesta, vaan sen periaatteista luopumisesta. Ruotsin ongelmalähiöt ymmärrettävästi kiinnittävät huomiomme, mutta tulee muistaa, että Ruotsi on sosialidemokraattisen kansankodin sijasta nykyään yhteiskunta, jossa on voittoa tuottavia yksityiskouluja ja perintöveron aste on pyöreät nolla prosenttia. Esim. Saksassa perintövero lähisukulaisen osalta voi olla korkeimmillaan 30–43 %. Suomessakaan ei ole enää varallisuusveroa. 

Miten tämä liittyy sitten syrjäytymiseen? Presidentti Halosen painottamat perhetaustaa tasapainottavat ja yhteiskuntaan integroivat tekijät, kuten nuorisotyö, harrastustoiminta, kouluterveydenhuolto, varhaiskasvatus ja koulutus rahoitetaan verovaroista. Ekonomisti Thomas Piketty on todennut varallisuuden ja suurten tulojen aliverottamisen johtavan sosiaalisen turvaverkon harventamiseen. Tätä politiikkaa nykypäivänä edustavat opposition kokoomus miljardin veronkevennyksineen ja perussuomalaiset lupaamalla veroalella ”dynaamisia vaikutuksia”. Ratkaisujen sijaan oikeisto tuhoaisi veropohjaa edelleen rapauttamalla kaiken, mitä me suomalaiset pidämme tärkeänä. Ajatukset siitä, kuinka rikkaiden tulisi maksaa enemmän omastaan ja että me kaikki voitamme parantamalla sosiaalista koheesiota tulee nostaa uuteen kunniaan. 

Niille suomalaisille, jotka pelkäävät erilaisten ihmisten muuttavan maatamme on todettava, että eri etniset ja uskonnolliset ryhmät ovat aina olleet osa Suomea. Hyvänä esimerkkinä Talvi- ja jatkosodassa palvelleet juutalaiset ja islaminuskoiset tataarit. Kalevi Sorsa-säätiön tutkimus on todennut rasismin olevan yksi syrjäytymistä edistävä tekijä. Perustuslakimme yhdenvertaisuuspykälä turvaa kaikille ihmisille tasavertaisen kohtelun. Syrjiminen ei ole isänmaallisuutta, vaan epäsuomalaisin asia, jonka voi tehdä.

Kantasuomalaisen voi olla vaikea ymmärtää, miltä rasismi tuntuu. Meissä kaikissa on kuitenkin ominaisuuksia, joita voidaan pitää erilaisuutena ja joiden perusteella meitä voidaan kohdella huonosti. Hyvä esimerkki tästä on kouluväkivalta henkisessä ja fyysisessä muodossa. Syrjintä voi koskea ketä tahansa ja se on koko kansan ongelma. 

Väkivaltaista käyttäytymistä ei koskaan tule hyväksyä, mutta sen aiheuttaja täytyy ymmärtää. Mikäli haluamme kasvattaa lapsista ja nuorista vastuullisia ja yhteisöön sosiaalistuneita yksilöitä, voi se tapahtua vain terveessä vuorovaikutuksessa muiden ihmisten kanssa. Me kaikki olemme vastuussa siitä, onko yhteiskuntamme myötätuntoinen ja näemmekö nuoren jonkun lapsena, päihderiippuvaisen jonkun sisaruksena tai syrjäytyneen jonkun entisenä koulukaverina.

Lyhyellä tähtäimellä meidän on helppo puhua kovista keinoista ja rangaistuksista. Nekin ovat osa keinovalikoimaa, mutta pitkällä tähtäimellä ratkaisujen on oltava toiset. Paras tapa hankkiutua eroon rikollisuudesta on antaa nuorille mahdollisuus toteuttaa unelmiaan. Unelmia omasta työstä, toisen asteen opiskelupaikasta, korkeakouluun pääsystä, arvokkuuden ja yhteenkuuluvuuden tunteesta. Ja unelmien pohjana on oltava edellytykset niiden toteutumiselle.

Kirjoitus on julkaistu 26.11.2020 Demarinuorten blogissa

Tosi-TV presidentti sai maistaa omaa lääkettään

 7.11.2020 kävi ilmeiseksi, että Donald Trump hävisi USA:n presidentinvaalit ja hänen demokraattinen haastajansa entinen Barack Obaman varapresidentti Joe Biden nousee Yhdysvaltain 46. presidentiksi. Vaikka en amerikkalaisessa kaksipuoluejärjestelmässä samaistu kumpaankaan puolueseen kovin vahvasti, on ilmeistä että demokraatit ovat se puolue, joka kaikista epäkohdistaankin huolimatta tietää ilmastonmuutoksen olevan uhka ihmiskunnalle, joka pyrkii rakentamaan ihmisten välille siltoja muurien sijaan ja joka on sitoutunut osaksi demokraattista prosessia. 

Donald Trump on tähän mennessä kiistänyt vaalien tuloksen ja syyttänyt sitä vilpilliseksi. Hänen rasisminsa ja veljeilynsä äärioikeiston viharyhmien kanssa tekvät hänestä autoritaarisen ja demokratiaa uhkaavan henkilön. Trumpin äärimmäinen narsismi yhdistettynä hänen tosiasioista piittaamattomaan politiikkaansa on USA:n sisäpolitiikan lisäksi ollut uhka myös koko ihmsikunnalle. 

Vaikka suhtaudun välillä kriittisesti myös Joe Bideniin, voin suurella ilolla todeta, että maailman tulevaisuus näyttää nyt paremmalta ja tulevat sukuplvet ovat kiitollisia siitä mitä on tapahtunut: hyvä on voittanut ja paha on hävinnyt. Tosi-TV presidentti on saanut maistaa omaa lääkettään. Tämä Demarinuorten julkaisu, jonka ideaan allerkijoittaneella Demarinuorten viestintätiimin jäsenellä oli osuutensa, summaa varmasti enemmistön tuntemukset tilanteesta hyvin.