perjantai 30. lokakuuta 2020

Joe Biden on parempi vaihtoehto kuin Trump – Mutta moni asia psysyisi hänen johdollaan ennallaan


USA:n presidentinvaalit lähestyvät ja Bidenin voitto näyttää mahdollisesta.

Biden on parempi vaihtoehto, kuin nykyinen ihmiskunnan tulevaisuutta uhkaava pellefasisti valkoisessa talossa. Trump ei kunnioita demokratiaa ja on sanonut vaalituloksen olevan vilpillinen, jos hän jostain kumman syystä sattuu häviämään. Trump ei myöskään myönnä ilmastonmuutoksen olevan maailman tiedemiesten konsensuksen mukainen ihmiskunnan olemassaolon uhka ja hän veljeilee avoimesti äärijärjestöjen kanssa. Biden on kiistatta parempi vaihtoehto suhteessa tähän. Mutta tietynlaisen Status Quon hän säilyttäisi. Jos Biden voittaa niin arvioisin, että liittovaltio ei USA:ssa tule jatkossakaan neuvottelemaan lääkkeiden hinnoista lääkeyhtiöiden kanssa, (hinnat ovat kaksi kertaa suuremmat, kuin Kanadassa), tulo-ja varallisuuserot jatkavat kasvuaan, amerikkalaisen työläisen keskipalkka pysyy 70-luvun tasolla, julkista terveydenhuoltoa ei tule (Biden painotti itse näin vaaliväittelyssä) ja USA:n ulkopolitiikka jatkuu niiltä osin perinteisillä raiteillaa, että esimerkiksi Palestiinan miehitys Israelin toimesta saa todennäköisesti jatkua.

USA:ssa niin sanotut markkinatalouden periaatteet on iskostettu koko poliittiseen koneistoon ja yhteiskunnan kehittäminen nähdään teknokraattisena manageeraamisena osana tätä viitekehystä. Tätä tukee myös USA:n vaalirahalainsäädäntö. On kuvaavaa, että Obaman yksityisiin sairausvakutuuksiin pohjautuva terveydenhuoltouudistus perustuu republikaaneja lähellä olevan konservatiivisen Heritage Foundationin malliin 1980-luvulta. Republikaanien Mitt Romney toteutti saman mallin Massachusettsin osavaltiossa 2000-luvun alussa. Siinä missä republikaanit ovat liukuneet poliittisesti äärioikealle, ovat demokraatit, kuten Clinton, Obama ja Biden, ottaneet entisten maltillisten republikaanien paika USA:n poliittisessa kentässä. Barack Obama on jopa itse verranut itseään 80-luvun maltilliseen republikaaniin Univisionin haastattelussa vuonna 2012.



Onneksi demokraattien vasen laita ei jatkossakaan tule katoamaan mihinkään. Bernie Sanders ja Alexandria Ocasio-Cortez eivät suostu pitämään suutansa kiinni oman yhteiskuntansa tai maailman epäkohdista.
Mutta tätä ennen veikkaan, että noin viikon päästä voimme sanoa Trumpille "You're fired!". Tosin sillä edellytyksellä, että äänet saadaan laskettua.

perjantai 9. lokakuuta 2020

Oulun ulkoistamispolitiikka – talouden ja demokratian irvikuva

Oulu on päättänyt "säästötoimenpiteenä" ulkoistaa Ateria- ja puhtauspalvelut, ICT-palvelut ja koulusihteerit. Näistä koulusihteerit ulkoistetaan kuntaomisteiselle Monetralle. Ammattiliitoista JHL ja Jyty, ovat äänekkäästi vastustaneet toimia mm. esittämällä omat säästöratkaisunsa ilman ulkoistuksia. Kun kaupunki ei näihin ehdotuksiin reagoinut, alittivat liitot ensin yhden päivän ja myöhemmin viikon kestävän lakon Oulussa. Lakon aikana tiettävästi lakkoilevia työntekijöitä on uhkailtu irtisanomisella (joka on laitonta).
JHL on ottanut kantaa ateria-ja siivouspalveluiden ulkoistamiseen seuraavasti:

"Oulun suunnitelmat ovat häikäilemätöntä työehtoshoppailua ja leikkaisivat toteutuessaan 1800 euroa kuukaudessa tienaavien palkkoja. Kaupungin talousjohtaja on mediassa kertonut, että merkittävimmät säästöt syntyisivät työvoimakustannuksista. " (JHL ja Jyty vastustavat Oulun törkeitä ulkoistamissuunnitelmia)

Julkis- ja yksityisalojen toimihenkilöliitto Jyty mm. toteaa puolestaan seuraavaa: 

"Suurena uhkana on, että esimerkiksi sellainen koulusihteerien tekemä työ, joka nyt tehdään joustavasti arjessa, muuttuu Monetralla lisätyöksi ja maksulliseksi. Tämä ei voi olla hyvä ratkaisu myöskään Oulun kaupungin kannalta, joka epätoivoisesti etsii säästöjä henkilöstön kukkarosta. Vaarana on myös, että koulusihteereiden työt vain siirtyvät opettajien ja rehtoreiden tehtäväksi." (Jyty: Oulun koulusihteerien työtä ei tule ulkoistaa Monetralle)

Yksityistäminen ja ulkoistaminen eivät tuota säästöjä. Yksityisen yrityksen tehtävä on tuottaa voittoa omistajalleen ja tendenssinä on irrottaa ylijäämä joko työntekijöiden palkoista, palvelun laadusta, myöhemmin korotetusta hinnasta tai potentiaalisesti kaikista edellä mainituista. Ulkoistamisella aiheutetaan lisää kustannuksia, kun palvelun laatu ja työntekijän asema heikkenevät. Samaan aikaan omistaja taatusti nauraa matkalla pankkiin. Yhtään lisää verotulojakaan ei kaupungille tästä tule. Ehkä päinvastoin, jos uusi omistaja päättää leikata palkkoja tai irtisanoa työntekijöitä.

Kuntaomisteisille toimijoille ulkoistamisessa on samassa määrin omat ongelmansa, kuten kaikessa ulkoistamisessa. Ulkoistamisessa ei luovuta ainoastaan palvelusta ja työntekijöistä, vaan myös kontrolli ja kustannukset siirtyvät ulkoiselle toimijalle. Jos kustannuksista ei vastata itse, ne nousevat varmasti. Ja jos kustannukset nousevat, on itsestään selvää, että tavoitteet säästöistä eivät toteudu. Ja politiikka, joka ei saavuta itselleen asettamia tavoitteita ei luonnollisesti ole kovin toimivaa.

Tällaisissa kysymyksissä mitataan, kuka on yhteisen edun puolella ja kuka markkinoiden asialla. Kuka on työntekijän kaveri ja kuka pääoman liittolainen. Työntekijät ja hyvinvointi tarvitsevat puolestapuhujansa, kun osa päättäjistä on valmis alistumaan yksityisen voitontavoittelun puolelle yleisen edun kustannuksella. Oulussa ja muuallakin. Suomessa on 1990-luvulta lähtien nähty niin paljon lyhtnäköisen uusliberalistisen politiikan tuhoisia jälkiä, että meillä ei ole varaa toistaa samoja virheitä enää uudelleen. Pienituloisuus ja pahoinvointi ovat lisääntyneet ja varallisuuserot kasvaneet. Samalla palkkojen osuus kansantulosta on pienentynyt ja pääoman osuus kasvanut.

On itsessään täysin absurdia, että Oulun kaupunki on tilannut yksityiseltä (ilmeisesti kokoomustaustaiselta) konsultilta säästölistansa, jota se on alkanut toteuttamaan. Yksinkertaisesti todettuna: kaupunki on maksanut konsultille, jotta hän kertoisi mistä meidän pitää säästää. Yksi argumentti säästölistan tilaamiseen Perlaconilta on ollut se, että kaupungin päättäjät eivät ole päässeet yhteisymmärrykseen taloudellisista toimista. Tämä ei näytä pitävän paikkaansa sikäli, että oikeistoenemmistöinen valtuusto hyväksyi kaikki edellä mainitut ulkoistukset. Ja esim. vuonna 2014 käydyt henkilöstöä koskeneet YT-neuvottelut (joiden yhteidessä kaupunki rikkoi lakia), kuten aikaisemmatkin henkilöstöön kohdistuneet säästötkin osoittavat, että päätöksentekokyvyn puutteesta ei ole kysymys. Kysymys on pikemminkin siitä, että tulopuolen toimien tarkastelun sijaan halutaan leikkauksista, ulkoistamisesta ja yksityistämisestä tehdä ns. "objektiivinen" tai "puolueeton" tapa hoitaa taloutta. Ilmeisesti edes poliittinen oikeisto, kuten keskusta, kokoomus ja perussuomalaiset eivät kehtaa seistä itse kannattamansa politiikan takana. Konsultin selän taakse piiloutuminen on aina helpompaa. Kuka tahansa ymmärtää, että demokratiassa päätöksiä tekevät kansan valitsemat päättäjät, eivät Perlaconin konsultit. Jos päättäjä ei miellytä, voi hänet äänestää ulos.

Väitän kenen tahansa ymmärtävän, että talouspolitiikkaa pitää harjoittaa useiden eikä harvojen ehdoilla. Kuka tahansa ymmärtää, että työllisyys ja verotulot auttavat taloutta enemmän, kuin ykstityistäminen ja ulkoistaminen. Kuka tahansa ymmärtää, että investointi laatuun ja panostus ennaltaehkäisyyn on aina parempi säästökeino, kuin julkisten menojen leikkaukset. Kuka tahansa ymmärtää, että kaupungin työntekijät ovat voimavara, eivät kuluerä.
Edesmennyt Ministeri Matti ahde (sd.) sanoi joskus viisaasti puhuessaan sosialidemokraattien historiallisesta tehtävästä: "Meidän tulee edustaa aina kansaa markkinoihin päin." Tätä politiikan periaatetta toivoisin noudatettavan nykyistä paremmin. Otan itselleni kuntavaaliteemaksi Oulun valtuuston 5.10.2020 päättämien ulkoistusten perumisen.

torstai 1. lokakuuta 2020

Oikeudenmukaisuutta ei saavuteta kerjäämällä, vaan taistelemalla – Demarinuorten uusi liittojohto valittu

Elokuun 28.–30. päivät vierähtivät osaltani Demarinuorten liittokokouksessa Lahdessa.

Koronan vuoksi järjestelyt olivat poikkeukselliset, koska käytössä oli kaksi eri kokoussalia ja niiden välillä etäyhteys. Videoyhteyksiin oltiinkin tosin panostettu varsin paljon. Olin itse ehdolla Demarinuorten liittohallitukseen ja pääsin osallistumaan varsin laadukkaaseen vaalipaneeliin, jossa meitä ehdokkaita tenttasi Eduskunnan Tiedusteluvalvontavaliokunnan pj. lahtelainen kansanedustaja Mika Kari.
Tulin valituksi liittohallitukseen ensimmäiseksi varaedustajaksi kaudelle 2020-2022. En liene ollut järin hyvin tunnettu Demarinuorten valtakunnallisella tasolla tähän mennessä, vaikka demari olenkin ollut jo verrattain pitkään. Siihen nähden tulokseni oli yllättävän hyvä. Liittokokouksessa valittiin liitolle uusi puheenjohtaja, kaksi varapuheenjohtajaa, kahdeksan liittohallituksen varsinaista jäsentä ja neljä varajäsentä, joista itse olen siis nyt järjestyksessä ensimmäinen.

Liittohallitusehdokkaana painotin kolmea teemaa, joita mielestäni Demarinuorten tulee edistää politiikassaan: nuorten mielenterveysngelmien ja syrjäytymisen ehkäisyä, yhteiskunnallisten erojen kaventamista ja kansainvälisyyttä. Syrjäytymisen ja mielenterveysngelmien ehkäisyä, koska nuoret ovat Suomen tulevaisuus ja kansallisaarre. Yhteiskunnallisten erojen, kuten tulo- ja varallisuuserojen kaventamista, koska talousjärjestelmän tulee hyödyttää aina useita, ei harvoja. Kansainvälisyyttä, koska maailmaa ei voi koskaan ymmärtää liikaa, mutta sitä voi aina ymmärtää liian vähän.
Ilmaisin esittelupuheenvuorossani liittokokouksessa periaatteen, jota pidän kantavana periaatteena politiikassa ja edellä mainitsemissa teemoissani. Sen pohjalta on myöskin hyvä jatkaa eteenpäin:
Oikeudenmukaisuutta ei saavuteta kerjäämällä, vaan taistelemalla.