Halla-aho, halptatyö ja hallituskähmintä – kokoomuksen apupuolueelle takinkääntö on sääntö

Kun maahan on saatu sekä uusi hallitus että uusi oppositio ja kesän perinteiset Suomi Areenan keskustelut ovat myös omalta osaltaan nostaneet ajankohtaisia aiheita esille, on syytä analysoida pääoppositiopuolue persuja. He ovat luonnostaan kasvaneet omaan asemaansa jo ennen, kuin hallitusta oltiin edes muodostettu keksimällä kuinka suomalaisilla ei jatkossa ole varaa ajaa autolla. Tämä syytös on yhtä surkuhupaisa kuin persujen edeltäjän maaseudun puolue SMP:n työvoimaministeri Urpo Leppäsen lupaus marraskuussa 1983 hävittää Suomesta työttömyys. Se ei ole toteutunut vieläkään. Lienee siis tässäkin tapauksessa syytä muistuttaa kyseistä porukkaa puheistaan myöhemminkin.
Muiden syytösten joukossa persut ovat toistelleet kahta toistuvaa teemaa, joista ensimmäinen eli työvoiman tarveharkinnan poistaminen tuotiin esille edellisten vaalien alla ja puolestaan toinen eli heidän jättäminen oppositioon ja keskustan nouseminen osaksi Rinteen hallituskoalitiota on vakiintunut kestosuosikiksi vaalien jälkeen.

Euroopan Unionin ulkopuolisen työvoiman tarveharkinnasta luopuminen on aihe jonka persujen pj Halla-aho toi esille viimeksi Porin Suomi Areenan puolueiden puheenjohtajien keskustelussa. Hän syyttää muita puolueita ulkomaisen halpatyövoiman käytön edistämisestä tarveharkinnasta luopumalla. Tarveharkinnan poistamisesta keskutellan aika ajoin. Vaikka myös työn perässä muuttaminen on talouden toiminnan kannalta täysin oleellista on kaikissa maailman maissa jonkinlainen tapa kontrolloida ulkomaisen työvoiman saapumista. Ruotsi on esimerkki maasta, joka poisti EU-alueen ulkopuolisen työvoiman tarveharkinnan kokoomuspääministeri Friedrik Reindfeltin kaudella. Sitemmin valtaan nousseet Ruotsin sosiaalidemokraatit ovat kääntäneet suunnan ja alkaneet lisätä ulkomaisen työvoiman sääntelyä. Sääntelyn purkaminen ulkomaisen työvoiman kohdalla on katsottu johtaneen palkkojen polkemiseen ja harmaan talouden lisääntymiseen. Tarveharkinnan poistamista ovat Suomessa tukeneet jo pitkään työnantajajärjestöt, kuten Elinkeinoelämän Keskusliitto ja sitä ovat vastustaneet ay-liitot. Halla-aho pyrkii lyömään kiilaa erityisesti vasemmistopuolueiden ja ps:n väliin. Ps:n tapauksessa vasemmistopuolueiden syyttäminen halpatyövoiman tai palkoilla polkemisen edistämisestä ei olisi kovin kiinostava asia ilman sitä suurta tekopyhyyttä, joka heidän kohdaltaan asiaan liittyy. Ensinäkin ongelmaksi muodostuu se, että vasemmistopuolueet SDP ja Vasemmistoliitto eivät kannata ulkomaisen työvoiman sääntelyn purkamista. Sitä ei aja myöskään Antti Rinteen hallitus. Osaajien saamista ulkomailta pyritään kyllä helpottamaan vähentämällä byrokratiaa, mutta edellä mainittu EU/ETA-alueen ulkopuolisen työvoiman tarveharkinta tulee pysymään. Tämän myös pääministeri Rinne totesi Halla-aholle Suomi Areenassa. Toiseksi Halla-ahon persujen oma perintö työntekijöiden oikeuksien ja halpatyövoiman suhteen on paljon huonompi, kuin he antavat itse ymmärtää. Ps puolueena vastustaa EU-alueen työvoiman vapaata liikkuvuutta, mutta kannattaa palveluntarjonnan vapautta EU-maissa. Tämä tarkoittaa sitä, että heidän mielestään työntekijät eivät saisi hakeutua vapaasti töihin sinne minne haluavat EU-alueella, mutta yhtiöt saisivat tarjota palveluitaan muihin maihin. Palveluntarjonnan kautta tulevasta työvoimasta käytetään termiä "lähetetyt työntekijät". Lähetettyjä työntekijöitä käyttävät yritykset muodostavat sikäli työvoiman polkuhinnoittelun riskin, jos työntekijöille voidaan maksaa alkuperäisen maan mukainen palkka, vaikka he tekisivät töitä korkeamman palkkatason maassa esimerkiksi rakennustyömaalla.
Tai näin ainakin on ollut aikaisemmin. Euroopan parlamentti äänesti nimittäin lähetettyjen työntekijöiden direktiivin uudistamisesta vuonna 2018. Uudistuksen jälkeen lähetetyille työntekijöille tulee järjestää työntekomaan mukainen palkka ja lomarahat. Uudistetulla direktiivillä ehkäistään näin palkkojen polkemista ja rinnakkaisten työmarkkinoiden syntymistä, joilla ulkomaisten pöytälaatikkofirmojen työntekijät hoitaisivat hommat kansallisen tason ammattilaista halvemmalla. Näin edistetään siis sekä ulkomaisen työntekijän, että myös kansallisen työntekijän oikeuksia. Arvaapas kuka äänesti direktiivin uudistamista vastaan? Halla-aho. VoteWatch Europen sivuilta voi tarkastella äänestyksen tuloksia. Rullaamalla alas ja valitsemalla jäsenmaaksi Suomen näkee, kuinka omat (silloiset) meppimme äänestivät. Halla-aho siis asettui kaksien työmarkkinoiden ja palkkojen polkemisen kannalle persujen silloisen konservatiivisen ECR-ryhmän tavoin. Postilaatikkofirmojen harjoittamaa lähetettyjen työntekijöiden alipalkkausta suitsimaan ja kunnollisia työehtoja valvomaan on myös päätetty perustaa EU-parlamentin päätöksellä Euroopan Työviranomainen (European Labour Authority). Persut äänestivät europarlamentissa myös tätä työntekijöiden oikeuksia valvovaa viranomaista vastaan.
Ps:n Laura Huhtasaari puolestaan mainitsi SAK:n eurovaalitentissä, että hänen mielestään ihmisoikeudet ovat aina sidoksissa kansallisvaltioon (vs. että perustuisivat kansainvälisiin sopimuksiin). Ihmisoikeuksiin kuuluvat myös työntekijöiden oikeudet esimerkiksi YK:n alaisen Kansainvälisen Työjärjestön (ILO) sopimusten kautta. Jos on sitä mieltä, että ihmisoikeuksia, kuten oikeuksia säällisiin työehtoihin tai ammattiliiton perustamiseen ei tule valvoa kansainvälisten sopimusten nojalla, käytännössä hyväksyy sen, että työntekijöiden oikeuksilla polkevat maat saavat epäreilua kilpailuetua suhteessa maihin, jotka kansainvälisiä sopimuksia noudattavat. Euroopan Unioni käyttää ILO-sopimuksien standardeja arvioidakseen kaupankäyntiään maailman maiden kanssa. Jos maa ei sopimuksia noudata, voi unioni (joka on maailman suurin talousalue) poistaa tällaisen maan tulliedut ja painostaa sitä työntekijöiden oikeuksien turvaamiseen ja samalla terveeseen kilpailuun. Persun mielestä näin ei saisi siis tehdä, koska ihmisoikeuden ovat kansallisen tason asia. Mitä työntekijän oikeuksien ajamista tässä ajattelussa on? Ei yhtikäs mitään. Kannattaa siis muistaa, että työvoiman polkuhinnoittelun tuomia haittoja torjutaan parhaiten kattavalla työlainsäädännöllä, työehdoilla, jotka pakottavat maksamaan samasta työstä saman palkan, viranomaisten kyvyllä torjua harmaata taloutta ja työmarkkinoiden epäsäännönmukaisuuksia sekä kansainvälisillä sopimuksilla. Persut ovat toiminnallaan osoittaneet, että he eivät näiden asioiden edistämistä kannata lainkaan. Epämääräinen työntekijävastaisuus ja ulkomaissten pöytälaatikkofirmojen oikeuksien puolustaminen sen sijaan onnistuu. Persut siis puhuvat toista ja tekevät toista. Aiheesta lisää voi lukea Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestön lakimiehen mainiosta blogitekstistä:
https://www.sak.fi/ajankohtaista/blogi/eu-vaalit-perussuomalaiset-puhuvat-yhta-ja-tekevat-toista

Mitä tulee työntekijöiden asian ajamiseen Suomessa, niin työntekijälle turvaa tuovat tietysti yleissitovat työehtosopimukset. Vuonna 2017 pyrkiessään Sampo Terhon oheella persujen puheenjohtajaksi Jussi Halla-aho kertoi kannattavansa yleissitovuudesta luopumista(!):

"Terho ei purkaisi työehtosopimusten yleissitovuutta. Halla-aho sen sijaan sanoi, ettei siihen pidä ripustautua maailman tappiin." (Savon Sanomat)

"Esimerkiksi torstain kaksintaistelussa ISTV:ssä Halla-aho ei pitänyt mahdottomana purkaa työehtosopimusten yleissitovuutta."(Ilta-Sanomat)

Viime eduskuntavaalien kampanjan yhteydessä Halla-aho kuitenkin kielsi, että persut kannattaisivat yleissitovuudesta luopumista. Oleellista on kuitenkin se, että esimerkiksi SDP:n tai Vasemmistoliiton taholta ei moista poukkoilua ole yleissitovuuden suhteen nähty. Ei tulisi mieleenkään, että Antti Rinne entisenä ay-pomona tai Li Andersson sanoisivat vastaavaa. On siis ironista, että Halla-aho suuntaa oman kritiikkinsä juuri vasemmistopuolueisiin. Hänen oman puolueensa on kuin tuuliviiri. Kokoomuksessa yleissitovuudesta luopuminen on ihan yleisesti hyväksytty ajatussuunta. Keskustassakin aikoinaan Esko Ahon puheenjohtajakaudella ajettiin ns. työreformia, joka tosin herätti niin suurta vastustusta, että se ei tuonut puolueelle odotettua vaalivoittoa vuoden 1999 eduskuntavaaleissa. Se saattoi jopa ratkaista kyseiset vaalit demareiden hyväksi.
Työmarkkinoiden liberalisointi ja yleissitovuuden korvaaminen työehtojen paikallisella sopimisella on johtanut esim. Saksassa siihen, että jouston mahdollisuutta käytetään juurikin työntekijän edun vastaisesti työehtojen heikentämiseen. Saksaan onkin syntynyt työssäkäyvien köyhien yhteiskuntaluokka. Heidän määränsä on kaksinkertaistunut vuosien 2004 ja 2014 välisenä aikana ja on nyt kahdeksan miljoonaa. Sama voi tapahtua myös Suomessa. Jos on aidosti tavallisen ihmisen etujen puolustaja, ei tulisi olla mitään epäselvyyttä siitä, että yleissitovuus on hyvä asia.

Työmarkkinakysymyksillä kampanjoiminen onkin persuilta lähinnä strateginen veto. Ps on oikeistolainen puolue, joka on onnistunut kusettamaan itselleen poikkeuksellisen vasemmistolaisen kannattajakunnan. Tämän se on tehnyt kuitenkin muilla, kuin sosioekonomisilla kysymyksillä. Lähinnä maahanmuutosta puhumalla ja viljelemällä stereotypioita. Stereotypiat ovat ikivanha keino dehumanisoida mitä tahansa ihmisryhmää. Me kaikki olemme törmänneet stereotypioihin elämämme kuluessa. Esimerkkeinä mm. "ruotsalaiset ovat homoja", "venäläiset ovat juoppoja", "juutalaiset ovat ahneita" tai tämä viimeisin eli "muslimit ovat terroristeja". Löytyy myös sellainen kuin, "suomalaiset ovat väkivaltaisia juoppoja, jotka eivät edes puhu ruotsia".

"Ruotsinsuomalaiset lapset kasvoivat keskellä Pekka-vitsejä. He kuulivat, miten suomalaiset ovat sosiaalinen ongelma, toisessa kädessä heillä on pullo, toisessa puukko. Lukemaan oppiessaan he saivat tavata lööpeistä sanat en finne igen. Se pamahti esiin, kun suomalaiset laitapuolen kulkijat olivat verissäpäin selvitelleet välejään.Sana finnjävel, suomipiru, livautettiin sopivassa kohtaa jokaiselle suomensukuiselle, summaa Kristian Borg. Stereotypiat jylläsivät vahvana, vaikka suurin osa siirtolaisperheistä eli ihan tavallista keskiluokan elämää, teki töitä, koulutti lapsensa, vaurastui ja vaurastutti Ruotsia." (Finnjävlar – Suomiperkeleet Ruotsissa- kirjasta kertova uutinen)

Myös suomalaiset ovat kohdanneet rasismia, kun puoli miljoonaa meikäläistä pölähti Ruotsiin paremman elämän toivossa 1960- ja 1970-lukujen kuluessa. Rasismissa ei ollut mitään järkeä silloin, eikä siinä ole myöskään mitään järkeä nyt. Riippumatta siitä mikä ihmisryhmä on kyseessä ovat stereotypiat aina huono asia. Jos ei hyväksy edellä mainittuja suomalaisten kohtaamia ennakkoluuloja ei johdonmukaisesti tulisi hyväksyä täysin samojen ennakkoluulojen kohdistamista muihin. Suomalaiset eivät tuoneet rikollisuttaa Ruotsiin, vaikka moni ruotsalainen aikoinaan varmasti koki asian niin. Maahanmuuttajat eivät ole myöskään tuoneet rikollisuutta Suomeen, vaikka moni suomalainen kokee niin. Joku saattaisi todeta, että "Mutta maahanmuuttajathan ovat yliedustettuina rikostilasoissa." Suomalaisetkin olivat aikoinaan suuren muuttoaallon jälkeen yliedustettuina Ruotsin rikostilastoissa. Tekikö se useimmista Ruotsiin muuttaneista suomalaisista rikollisia? Mielestäni ei. Joku toinen saattaisi puolestaan kysyä: "Miksi lööpeissä näkee sitten jatkuvasti juttuja maahanmuuttajien tekemistä rikoksista?". Siksi, koska siitä saisi helvetin tylsän lööpin, jos aihe olisi "maahamuuttaja integroitui yhteiskuntaan ja elää kunnollista elämää". Median toimintaperiaatteisiin kuuluu draaman hyödyntäminen ja voiton tuottaminen. Ilman draamaa lehtiä luettaisiin vähemmän ja erityisesti iltapäivälehdet tekisivät tappiota. Media siis tuottaa negatiivisella tavalla vinoutunutta uutisointia, koska se on sille kannattavaa. Ei yksikään lehti tai television uutislähetys nosta yleensä esille sellaisia tylsiä asioita, kuin "äärimmäinen köyhyys vähentynyt Afrikassa 20-vuotta putkeen", "luonnonkatastrofien uhriluvut taas laskeneet" tai "rikollisuus vähentynyt tilastojen mukaan 1990-luvulta lähtien". On paljon toimivampaa "pisneksen" kannalta uutisoida, "en finne igen" tai "Matti ja Teppo luotisateessa!". Kriittisen kansalaisen tulee ymmärtää miten media toimii ja osata siten suhtautua kriittisesti sen luomaan maailankuvaan. Jollakin voi juolahtaa tämän jälkeen mieleen, että "pitäväthän nämä lööpit ja rikostilastot silti paikkaansa". Ne voivat pitää paikkaansa, mutta olla samaan aikaan sisällöltään todella yksipuoleisia. Kuten ruotsalaisten ajatus viinapäisään riehuvista suomalaisista. Sellaisia varmasti oli, mutta se ei tarkoita, että suurin osa suomalaisista olisi tähän koriin mahtunut. Sinun jalastasi otettu kuva ei ole faktuaalisesti väärä, mutta jos tarkoitus on kuvata sinua, edustaa jalkasi sinua kokonaisuutena aika huonosti.

Takaisin alkuperäiseen aiheeseen. Työmarkkinakysymyksistä viestimällä persut pyrkivätkin nyt tarraamaan tähän maahanmuuttokysymyksillä houkuttelemaansa kannattajakuntaan. Ikuisesti tämä ei kuitenkaan voi jatkua. Perussuomalaiset ennen pitkään vieraannuttavat nämä sosioekonomisesti vasemmistolaisittain ajattelevat kannattajat joko liialla oikeistolaistumisella suhteessa vasemmisto vetoiseen hallituskoalitioon tai nousemalla itse valtaan ja muodostamalla oikeistolaista politiikkaa harjoittavan hallituksen kokoomuksen kanssa. Näin kävi heidän tanskalaiselle sisarpuolueelleen kansanpuolueelle, kun oikeistoyhteistyön myötä sen kannatus putosi 21,1 prosentista vain 8,7 prosenttiin viimeisimmissä Kansankäräjävaaleissa vuonna 2019. Sama suunta on myös vastaavalla puolueella Norjassa. Eikä tämä ole Suomenkaan olosuhtessa mitenkään vaikeasti ennustettavaa. Ps oli jo vuosien 2015 ja 2017 välisenä aikana osa Sipilän porvarihallitusta (Kesk+Pers+Kok). Hallituksen kädenjälki näkyi esimerkiksi pakkolaeissa, lomarahojen leikkauksessa ja koulutusleikkauksissa. Persussuomalaiset ovat onnistuneet viestimään (kusettamaan) äänestäjilleen, että tästä politiikasta olikin vastuussa se osa puoluetta, joka irtaantui ja muodosti Sinisen Tulevaisuuden. Tässä asiassa vaaditaankin kuulijalta jälleen kykyä kriittisyyteen. Alkuperäinen versiohan oli, että ps:n puoluehajaannus perustui erimielisyyksiin maahanmuuttopolitiikassa. Se ei siis edes heidän oman versionsa mukaan perustunut laisinkaan kiistaan liian oikeistolaisesta talouspolitiikasta. Vastuun siirtäminen sinisille on siis lähinnä silmänkääntötemppu. Tulee myös muistaa, että kaikki ne ps:n edustajat, jotka jäivät puolueeseen hyväksyivät täysin hallitustaipaleen aikaisen politiikan ja äänestivät hallituksen esitysten puolesta. Ja todellisuudessa sinisiin loikkasivat ne, jotka kyllästyivät mm. rotuoppiin uskovien voimistumiseen puolueen sisällä. Tämä ei tosin tehnyt heidän omasta puolehankkeestansa mitenkään sisällöllistä ja siniset jäivätkin ilman edustajia viime eduskuntavaaleissa.

Mitä tulee kritiikkiin siitä, että ps:n jääminen oppositioon ja keskustan nouseminen hallitukseen olisi jotenkin epädemokraattista, tulee jälleen huomata puolueen oma tekopyhyys liittyen tähän kysymykseen. Mainitsin jo aikaisemmin persujen historian Sipilän hallituksessa. He eivät ainoastaan olleet osa aikaisempaa oikeistohallitusta, vaan olisivat halunneet muodostaa vielä toisen samanlaisen hallituksen Suomeen vuoden 2019 eduskuntavaalien jälkeen:

"...enemmistö saadaan aikaan sosialidemokraattien, keskustan, vihreiden, vasemmiston ja rkp:n edustajilla. Mutta enemmistö saadaan myös perussuomalaisten, kokoomuksen, keskustan ja kristillisdemokraattien edustajilla. On täysin selvää, että nämä kaksi vaihtoehtoista hallituspohjaa tekisivät monessa asiassa aivan erilaista politiikkaa." Halla-aho vappupuheessaan

Persujen Ville Tavio puolestaan kertoo käyneensä keskusteluja vaalien jälkeen uuden PersKeKo-hallituksen muodostamisesta. Hän myös totesi, että kokoomuslaiset olisivat olleet yhteistyöhön halukkaita. Tämän tosin kokoomuksen Kai Mykkänen kiisti. (https://www.kaleva.fi/uutiset/kotimaa/kokoomuksen-kai-mykkanen-emme-ole-keskustelleet-perussuomalaisten-johtamasta-hallituksesta/823605/)

Avataanpas tätä hiukan. Persujen mielestä heidän jättäminen oppositioon on epädemokraattista, mutta he itse ovat Tavion mukaan käyneet keskusteluja sellaisesta hallitusratkaisusta, joka olisi jättänyt oppositioon eduskunnan suurimman puolueen ja paikkamäärässä mitattuna vaalien suurimman voittajan eli SDP:n eikä tätä pidetä mitenkään epädemokraattisena? Voi tätä tekopyhyyden määrää. Lisäksi puolue valittaa siitä, että vaalien suurin häviäjä keskusta ei kuuluisi vaalituloksen perusteella hallitukseen, mutta he itse olisivat olleet valmiita ottamaan keskustan samaisen vaalitappion jälkeen omaan hallitukseensa? Johan nyt on markkinat. Tämä puheiden ja tekojen välinen dissonanssi on suorastaan ryökälemäinen. Ps:n kaltaiseen puolueeseen ei kenenkään pitäisi luottaa. Tavio myös myöntää, että persut olisivat asettaneet lähinnä maahanmuuton kynnysykysymykseksi hallitukselle (mutta eivät missään nimessä ole yhden asian puolue tai kannata identiteettipolitiikkaa *heko*). Ei siis mitään mainintaa suunnan kääntämisestä leikkauspolitiikan, työmarkkinapolitiikan, köyhiltä leikkaamisen ja hyvinvointivaltion romuttamisen suhteen.Yhteinen näkemys Tavion mukaan kokoomuksen ja persujen välillä olisikin löytynyt talouspolitiikasta tai "velkaantumisen taittamisesta". Olen aikaisemmissa blogikirjoituksissani teroittanut toisaalta miksi leikkauspolitikiikka ei toimi ja toisaalta kuinka persujen ja kokoomuksen talouslinja on samanlainen verotuksen ja julkisten menojen leikkausten suhteen. Tuli siis selväksi, että köyhiltä leikkaaminen olisi siis heidän puolestaan saanut jatkua. Ja kyseessä on siis se sama leikkauslinja, jonka Rinteen hallitus on nyt lopettanut, joka on epäonnistunut viimeisen vuosikymmenen aikana taittamaan valtion velkaantumisen ja on tuottanut tavalliselle kansalle pelkkää tuskaa. Tämä viimeistään osoittaa sinisille ulkoistetun vastuun leikkauspolitiikasta olevan täyttä sepitystä. Toisaalta tämä ei mitenkään yllätä itseäni. Jo kuntavaaleissa 2017 todistin tilannetta, jossa persu oli vaalipaneelissa täysin samaa mieltä kokoomuslaisen ja keskustalaisen kanssa kysymyksissä, jotka liittyivät Oulun kaupungin toimintojen yksityistämiseen ja julkisten menojen (koulutus, sosiaali- ja terveyspalvelut, kulttuuri yms.) leikkauksiin. Ero löytyi siitä, että persu puhui ilkeämmin irakilaisista. Ajatus siitä, että persu olisi tavallisen ihmisen asialla on yhtä naurettava, kuin, että ulkomaalaisista rumasti puhuminen tekisi kokoomuksesta köyhän asiaa ajavan puolueen samalla, kun se kannattaa tiukkaa menokuria tavalliselle ihmiselle ja anteliaita veronalennuksia rikkaille.

Persut harrastavat uhriutumisstrategiaa, jonka he ovat omaksuneet ruotsalaiselta sisarpuolueeltaan ruotsidemokraateilta. Myös ruotsidemokraatit syyttävät muita heidän syrjimisestään, jos heidän kanssaan ei tehdä yhteistyötä esimerkiksi ottamalla puolue hallitukseen. Se kuitenkin jätetään aina sanomatta, että tämä johtuu puolueen kytköksistä uusnatseihin ja että Ruotsin politiikassa edes suurimmalla puolueella ei ole itseoikeutusta päästä hallitukseen, kuten sosialidemokraattien esimerkki osoittaa vuosien 1976, 1979, 1991, 2006 ja 2010 valtiopäivävaalien jälkeen. Jos Ruotsissa jopa suurin puolue voi parhaimmillaan 44 prosentin kannatuksella joutua oppositioon, ei ole järjen hiventäkään vaatia kolmanneksi suurimmalle puolueelle erityiskohtelua tai vapaata pääsyä hallitukseen. Jos Suomessa persua mennään kutsumaan rasistiksi katsotaan se kohtuuttomaksi loukkaukseksi toiseksi suurinta puoluetta ja 500 tuhatta äänestäjää kohtaan, mutta kun Halla-aho kutsuu pohjoismaista sosiaalidemokraattia alhaiseksi mateliaksi ei tule mielenkään, että se loukkaisi 4,1 miljoonaa ihmistä viidessä maassa, joissa kaikissa Islantia lukuun ottamatta demarit ovat tällä hetkellä suurin puolue. Sekä Ruotsidemokraatit että persut luottavat siis siihen, että tavallinen ihminen ei ota asioista selvää ja he voivat olla vapaasti niin epäloogisia kuin huvittaa ja harjoittaa kaksoisstandardeja jäämättä kiinni.

Kun Halla-aho sanoi, että persujen johtama oikeistohallitus tekisi hyvin toisenlaista politiikkaa kuin SDP:n johtama hallitus, oli hän sinänsä täysin oikeassa. En itse ole tästä edes eri mieltä. Se ei tosin ole häneltä kovin hyvä puolustuspuheenvuoro oikeistohallituksen puolesta, jos ymmärtää mitä sellainen suomalaisen hyvinvointivaltion kannalta tarkoittaisi (samaa hyvinvoinnin romuttamista ja rikkaiden rikastuttamista, kuin aikaisemminkin). Perussuomalaiset kuuluvat monessa mielessä siihen kansainväliseen (ja kulttuurisesti moninaiseen?) äärioikeistopuolueiden ryhmään, jotka hankkivat epätoivoisten ihmisten kannatuksen syyttämällä vähemmistöjä kaikista ongelmista (vähän kuin en finne igen). Se kun on helpompaa, kuin suunnata huomio oikeisiin ongelmiin, kuten hyvinvointivaltioiden alasajoon, tuloerojen kasvuun, varallisuuserojen kasvuun, miljardöörien ahneuteen, suurten yhtiöiden ahneuteen, veronkiertoon, työntekijöiden oikeuksien polkemiseen, ympäristörikoksiin, globaaliin saalistuskapitalismiin, markkinaliberalismiin, suurvaltojen etupiiripolitiikkaan, imperialismiin tai USA:n sotateolliseen kompleksiin. Tai korkeintaan nämä asiat kuitataan epämääräisellä puheella "globalismista" yhtään sen tarkemmin syventymättä kyseisiin ilmiöihin ja tarjoamatta niihin toimivia ratkaisuja. Kaikki nämä asiat edesauttavat sitä huonoa kehitystä, joka näyttäytyy ongelmina alkaen teollisuustyöpaikkojen menetyksistä ja tuloerojen kasvusta aina sotiin, pakolaisuuteen ja maahanmuuttoon saakka. Suosion saatuaan nämä ryhmät nousevat valtaan ja harjoittavat täsmälleen samaa politiikkaa, kuin perinteinen valtaoikeisto ja kääntävät selkänsä tavallisille ihmisille. Näin ovat tehneet autoritaariset poliitikot kuten Donald Trump Yhdysvalloissa, Viktor Orban Unkarissa, Matteo Salvini Italiassa, Jair Bolsonaro Brasiliassa, Erdogan Turkissa ja Rodrigo Duterte Filippiineillä. Tulee huomata, että autoritaarisuus on verrattavissa sieniin. Itiötasolla sitä on vaikea havaita, mutta oikeissa olosuhteissa tatteja alkaa nousta. Siksi kansalaisen tulee huomata tämän "tavallista ihmistä" puolustavan äärioikeiston bluffi ja olla valpas ja valmis puolustamaan joskus itsestäänselviltä näyttäviä asioita, kuten demokratiaa, ihmisoikeuksia, lehdistönvapautta, riippumatonta oikeuslaitosta tai edes oikeutta kritisoida vapaasti jotakin läpeensä korruptoitunutta äärioikeistopoliitikkoa.

Yhdistelmänä persu ja duunarin asia ovat kuin katolinen kirkko ja selibaatti. Asianomaisen on helppo julistaa sitä, mutta käytännössä se ei näytä toimivan. Persujen teot liittyen työntekijöiden oikeuksiin, halpatyövoimaan, hyvinvoinnin alasajoon ja heidän varsin todennäköisesti harjoittama hallituskähmintänsä kokoomuksen kanssa vaalivoittajan savustamiseksi oppositioon osoittavat kenen joukoissa he todellisuudessa seisovat. Se joukko ei ole ne tavalliset ihmiset joita he kovasti väittävät puolustavansa.

Suomen uusi aikakausi – Antti Rinteen yhteisrintama lopettaa toimimattoman kiristyspolitiikan

Suomessa alkoi uusi aikakausi, kun 6. kesäkuuta 2019 maahamme nimitettiin uusi hallitus. SDP:n johtama Rinteen hallitus toteutui juuri siltä pohjalta, jonka olin itse katsonut kaikkein toivotuimmaksi hallituskokoonpanoksi eli saimme Suomeen ensimmäistä kertaa sitten 1980-luvun demarivetoisen punamultahallituksen. Pääministeri itse onkin luonnehtinut hallitusta nimellä "Uusi Punamulta". Todennäköisesti siksi, että ensimmäistä kertaa maan historiassa keskusta ja vihreät ovat samassa hallituksessa.

Hallitusohjelma julkistettiin Helsingin uudessa Oodi-kirjastossa ja tilaisuus pidettiin julkisena, eli siihen sai osallistua myös tavallisia ihmisiä. Hallituspuolueiden sen hetkiset puheenjohtajat Rinne, Sipilä, Haavisto, Andersson ja Henriksson taitoivat matkan Oodiin raitiovaunulla. Vaikka kysymys on pitkälti kuriositeeteista ja symboliikasta, tulee huomata kuinka erinlainen hallitusohjelman julkistus oli edellisen oikeistolaisen keskustan, perussuomalaisten ja kokoomuksen kolmen S:n hallitukseen verrattaessa. Oikeistokoalitio piti pönöttävän julkistustilaisuuden Smolnassa, eli valtioneuvoston omistamassa kartanossa, jossa itse ässät julkistivat ohjelmansa euroopan omistajina median edustajille. Ei olisi tullut mieleenkään ajatella, että edellinen hallitus olisi käyttänyt julkista liikennettä tavallisen ihmisen tapaan saati sallinut tavallisia ihmisiä paikalle.

Uuden hallituksen ohjelmassa on monia edistyksellisiä asioita, jotka erottavat sen radikaalisti ei ainoastaan edellisestä, vaan useista edellisistä hallituksista. Ohjelman nimi on Osallistava ja osaava Suomi – sosiaalisesti, taloudellisesti ja ekologisesti kestävä yhteiskunta. Sosiaalinen, taloudellinen ja ekologinen kestävyys ovat teemoja, jotka ovat suoraan yhtenäisiä SDP:n kestävän kehityksen periaatteiden kanssa. Merkittävää on erityisesti se, että toisin kuin käytännössä kaikki hallitukset viimeisen vuosikymmenen aikana, Rinteen hallitus ei perusta talouspolitiikkaansa leikkauksien varaan. Poikkeuksena myös edelliseen Sipilän hallitukseen sekä oppositioon jääneiden kokoomuksen ja perussuomalaisten linjaan on uuden hallituksen veropolitiikka. Verotusta käytetään välineenä tulojen hankkimiseen sen sijaan, että tehtäisiin lyhytnäköisiä veronalennuksia. Olen itse aikaisemmin kritisoinut leikkauspolitiikkaa toimimattomaksi velkaantumisen taittamisen näkökulmasta ja tavalliseen ihmiseen epäreilulla tavalla kohdistuvaksi. Pidän itse suurena muutoksena sitä, että nyt viimein tämä ymmärretään korkeimmilla päätöksenteon tasoilla.

Tietysti se mistä uutta hallitusta on mm. ehditty arvostella on tämän niin maagisen kestävyysvajeen liiallinen unohtaminen. Kestävyysvajeella tarkoitetaan sitä, että verotulot pitkällä aikavälillä vähenevät, koska työikäistä väestöä on tulevaisuudessa vähemmän maksamassa ansiotuloistaan veroja samaan aikaan, kun palveluita kuluttavien ja eläkettä nostavien ikääntyneiden määrä lisääntyy. Ensinnäkin täytyy huomata, että kestävyysvaje on hyvin pitälti sidonnainen siihen, kuka sen laskee. Ylen tutkivan journalismin ohjelma MOT on esimerkiksi selvittänyt, että Suomen kestävyysvajeen on voinut laskea laskennallisista eroista johtuen 3 prosenttiseksi tai 6 prosenttiseksi suhteessa bruttokansantuotteeseen. 
(https://yle.fi/aihe/artikkeli/2016/04/18/suomen-20-eri-kestavyysvajetta)
Kyseessä ei siis ole mikään kiveen hakattu varma luku. Toisena tulee ymmärtää, että uusi hallitus ei hoida kestävyysvajetta perustuen elämänlaatua ja kysyntää heikentävään leikkauspolitiikkaan tai sellaisiin "rakenneuudistuksiin", jotka ovat pohjimmiltaan heikennyksiä. Nämä ovat olleet voimissaan olevia näkemyksiä kestävyysvajeeseen liittyen. Ajatus siitä, että saavutetuista eduista tulisi luopua, jotta hyvinvointivaltio voitaisiin pelastaa. Voisi summata, että elinkeinoelämä, oikeistopuolueet, valtiovarainmninisteriön virkamiehet ja Sauli Niinistö ovat argumentoineet, että hyvinvointivaltion pelastaminen velvoittaa meitä tuhoamaan hyvinvointivaltion. Se, miten tämä uppoaa yhtään keneenkään on mielestäni täysi mysteeri. Rinteen hallitus on tarttunut ongelmaan tyystin eri näkökulmasta. Esimerkiksi hoivamenoja voidaan vähentää tulevaisuudessa, jos nyt panostetaan ikääntyneen väestön kuntoutukseen. Tämä on tuore ja tervetullut näkökulma. Näinhän se on, että jos ihmiset ovat terveempiä, silloin he kuluttavat terveyspalveluita vähemmän.  Tämä toisaalta vaatii sitä, että esimerkiksi fysioterapiaan ja kuntoutukseen tulee uskaltaa rahallisesti panostaa lyhyellä aikavälillä. Koko taloudellinen kestävyys tuleekin ymmärtää niin, että lyhyen aikavälin investoinneilla voidaan saada aikaan sellaista hyvinvointia, joka vähentää yhteiskunnan menoja pitkällä aikavälillä. Tämä toimii myös päinvastoin. Lyhyen aikavälin säästöt luovat kustannuksia pitkällä aikavälillä. Hyvä esimerkki tästä on esimerkiksi se, kun 1990-luvun laman aikana kunnat vähensivät koulupsykologien määrää säästösyistä. Tämä johti siihen, että silloin kouluikäisten lasten mielenterveyden ongelmia ei kyetty ennaltaehkäisemään ja ne puhkesivat ja pahenivat lasten kasvaessa nuoriksi ja nuoriksi aikuisiksi. Mielenterveyspalveluiden kulutus kasvoi siis heidän keskuudessaan myöhemmässä iässä. Lisäksi mielenterveyden ongelmat johtavat usein opiskelun keskeytymiseen tai työmarkkinoiden ulkopouolelle jäämiseen. Yhteiskunnan verotulot siis heikentyivät ja kustannukset kasoivat. Viimeisimpänä, mutta ei suinkaan vähäisimpänä tämä kaikki on yhteiskunnalisten vaikutusten oheessa ensisisaijsesti inhimillinen tragedia. Ei kenenkään pitäisi joutua kärsimään psyykkisistä oireista siksi, että joku poliitikko jossakin on ajatellut sen olevan vastuullista talouspolitiikkaa. Kaikki tämä pätee myös ikääntyvään väestöön ja ihmisiin myös nuorison ja ikääntyneiden välimaastossa. Ennaltaehkäisy on taloudellisesti kestävää politiikkaa.

Rinteen hallitus on omaksi ilokseni ottanut talouspolitiikkansa kovaan ytimeen jo vaaleissa SDP:n vaalikampanjan myötä tutuksi tulleen käsitteen "Tulevaisuusinvestoinnit". Tulevaisuusinvestointeja ovat ikääntyneiden kuntoutuksen lisäksi maksuton toinen aste, eli oppivelvollisuuden 18-vuotiaaksi pidentämisen myötä valtion on kustannettava oppivälineet lukiolaisille ja ammattikoululaisille perusasteen koulutuksen tavoin. Oppivelvollisuuden pidentäminen on ollut SDP:n pitkäaikainen tavoite oman muistini mukaan vuoden 2011 eduskuntavaaleista lähtien. Nyt asia viimein etenee. Maksuttoman toisen asteen uudistusta on kritisoitu mm. kokoomuksesta. Kritiikkiin on kuulunut ajatus siitä, että oppivelvollisuuden pidentäminen ja opiskeluvälineiden kustantaminen maksavat liikaa eivätkä auta opiskelijoita, joilla on ongelmia motivaation kanssa ja jotka tarvitsevat yksilöllistä apua. Tässä ei oteta huomioon sitä, että oppilaitoksilla on jatkossa laajempi velvollisuus tarjota opiskelijoille yksilöllistä apua, koska laki velvoittaa siihen, että kaikille nuorille saataisiin toisen asteen koulutus. Jos jatkossa kaikilla ihmisillä olisi vähintään toisen asteen koulutus, nousisi suomalaisten koulutustaso, joka parantaisi yleisesti työllisyyttä ja sitä kautta talouden kestävyyttä. Lisäksi taloudellisista syistä tapahtuva opintojen keskeyttäminen on aito ongelma, johon yhteiskunnan kustantamilla oppivälineillä puututaan. Kokoomuslaiset ovat ehdottaneet oppimateriaalirahojen käyttämistä "täsmätoimiin". Miksiköhän näitä "täsmätoimia" ja "yksilöllistä ohjausta" ei ole rahoitettu silloin, kun kokoomus on ollut viimeisen 32-vuoden aikana 28-vuotta hallituksessa? Heidän mielestään joka tapauksessa rikkaiden veronalennuksiin on aina varaa, joten eiköhän maksuttomat oppimateriaalit ole järkevä taloudellinen satsaus.
Hallituksen päätöksellä maksuttomasta ehkäisystä aloitetaan valtakunnallinen kokeilu alle 25-vuotiaiden keskuudessa. Ne kunnat, jotka ovat tähän mennessä kokeilleet nuorten maksutonta ehkäisyä (mukaan lukien viimeisimpänä kotikaupunkini Oulu paikallisen SDP:n valtuustoryhmän aloitteesta) ovat vähentäneet nuorten naisten tekemiä abortteja niin paljon, että jo sitä kautta tehty taloudellinen säästö on kiistatonta. Lisäksi hanke on sosiaalista oikeudenmukaisuutta lisäävä, koska se vähentää taloudellisen eriarvoisuuden vaikutuksia ehkäisyn saatavuuteen. Vantaalla nuorten maksuton ehkäisy vähensi abortteja kolmanneksella. Vantaalla harjoitetusta maksuttomasta ehkäisystä ja sen hyödyistä on tehty  myös tutkimusta. (https://journals.lww.com/greenjournal/Fulltext/2018/12000/Induced_Abortion_in_a_Population_Entitled_to.18.aspx)
Eduskuntavaalien alla televisiossa pidettiin poliittisten nuorisojärjestöjen puheenjohtajien keskustelu, jossa Demarinuorten Mikkel Näkkäläjärvi esitti maksuttoman ehkäisyn käyttöön ottoa. Persunuorten edustaja puolestaan vastusti maksutonta ehkäisyä. Perusteluina olivat, koska kondomeja saa kaupasta ja koska he eivät ole sosialisteja. Maksuttomalla ehkäisyllä siis edistetään lisääntymisterveyttä, vähennetään sosioekonomisia eroja, vähennetään aborttien määrää ja säästetään sote-palveluiden kustannuksissa. Siinä on aika monta painavaa argumenttia asian puolesta. Jos ei ole sosialisti, niin ehkä kannattaisi olla. Myös maksuton ehkäisy on hyvä esimerkki siitä, kuinka lyhyen aikavälin investoinnilla saadaan aikaan sekä taloudellisia että sosiaalisia hyötyjä. Toki tunnepitoinen konservatiivi vastustaa tätä(kin). 

Eräs toinen SDP:n pitkäaikainen tavoite eli vanhuspalveluiden hoitajamitoitus toteutetaan määräämällä vähintään seitsemään hoitajaan kymmentä vanhusta kohden. Huvittuneena kuuntelin jokin aika sitten oppositiopuolue kokoomuksen kritiikkiä Eduskunnan kyselytunnilla siitä, että hoitajamitoutus ei toteudu heidän mielestään tarpeeksi nopeasti. Kokoomus oli ainoa eduskuntapuolue, joka niin sanotun Esperi Care-kohun jälkeen jäi vastustamaan hoitajamitoituksen kirjaamista lakiin, koska se(kin) maksaisi liikaa eikä ratkaisi "kaikkia" vanhuspalveluiden ongelmia. Myös persunuoret vastustavat tätä asiaa (oikeisto on aina yhtä taantumuksellista). Kannattaa ymmärtää, että Esperi Care-kohu on vain kulminoituma siitä, mitä hoiva-alan ammattilaiset ovat kertoneet jo vuosien ajan: hoitajia on liian vähän. Hoitajamitoutus ei varmaankaan ratkaise "kaikkia" ongelmia, mutta se ratkaisee juuri sen ongelman, jonka se on tarkoituskin ratkaista, eli itse hoitajapula. Lisäksi kritiikki hoitajamitoituksen toteuttamisen hitaudesta ei ole kovin uskottavaa, kun se tulee puolueelta, joka ei ollut ennen vaaleja valmis koko mitoituksen lakiin kirjaamiseen.

Kaikkiaan uusi hallitus nostaa veroja reippaalla 700 miljoonalla. Joukossa on haittaverojen, kuten alkoholiveron, makeisveron ja tupakkaveron korotus. Myös polttoaineveroa kiristetään, mutta se kompensoidaan pieni ja keskituloisille n. 200 miljoonan euron tuloverotuksen kevennyksellä, jotta ostovoima ei heikkene (asia jonka persut jättävät jostain syystä sanomatta). Valtion yhtiöitä myös pääomitetaan eli esim. raideinvestointeja toteuttavat yhtiöt saavat valtion omistamia osakkeita rahoittaakseen toimintaansa. Kaikkiaan menoja lisätään n. 1,2 miljardilla. Se mitä itse jäin kaipaamaan hallituksen verolinjauksista on systemaattisempi rikkaiden verotuksen kiristäminen. Lähdeveron ajaminen on hyvä asia, mutta vieläkin olisi tarvetta kohdistaa verotuksen painopistettä enemmän suuriin tuloihin ja varallisuuteen. Myös pörssin ulkopuolisten yritysten verovapaisiin osinkoihin pitäisi mielestäni puuttua tarmokkaasti.

Uusi hallitus on sitoutunut palkkaamaan 300 uutta poliisia, määrittämään raiskauksen suostumuksen puutteeseen perustuvaksi, lisäämään ammattikoulujen resursseja, investoimaan yliopistojen perusrahoitukseen, nostamaan pienimpiä eläkkeitä, selvittämään ulkomaisiin sijoittajiin kohdistuvaa viiden prosentin lähdeveroa, kaventamaan tuloeroja(!), tekemään suomesta hiilineutraalin 2030-luvulle mennessä, tuomaan Airbnb:n ja kyytipalveluyhtiö Uberin verotuksen piiriin, poistamaan työttömien aktiivimallin, uudistamaan translain, jotta sukupuolen korjaaminen ei vaadi lisääntymiskyvyttömyyttä sekä nostamaan työllisyysasteen 75 prosenttiin. Jos käy niin ikävästi, että maailmantalous ajautuu lamaan (markkinat kaatuvat taas omaan mahdottomuuteensa, kuten 2008) ja vetää Suomen talouden mukanaan, aikoo Rinteen hallitus harjoittaa vastasyklistä politiikkaa, eli elvyttää kokonaiskysyntää ja sitä kautta tasata suhdanteita. Tämä on Keynesiläisen talouspolitiikan kannattajana erittäin mieltä hivelevää ja osoittaa jälleen sen, että typerän ja toimimattoman leikkauspolitiikan aika on tullut päätökseensä.

En varmasti saanut kaikkia hallitusohjelman linjauksia sisällytettyä lyhyeen blogikirjoitukseeni, mutta aiheeseen voi tutustua onneksi myös itse: http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-287-756-7

Todettakoon lopuksi, että sivu on kääntynyt, Suomessa on alkanut uusi aikakausi ja se on kiistatta parempi kuin edellinen.