lauantai 18. marraskuuta 2017

Joko olisi aika siirtyä kuuden tunnin työpäivään?


Kahdeksan tunnin työpäivään siirtymisestä tuli kuluneeksi vastikään 100 vuotta. Hanketta on pidetty mm. työvöenliikkeen historiallisena saavutuksena. Sen jälkeenkin toki on useita hyviä työehtoja parantavia uudistuksia saatu tehtyä. Niitä on listattuna yllä olevassa kuvassa.

Työväenliikkeen vanhat saavutukset herättävät nostalgisia tuntemuksia. Nyt ajan henkeen kuuluu, että työehdot nähdään lähinnä markkinoita jäykistävinä rakenteina ja hyvinvointivaltio ylipaisuneena julkisena sektorina. Hyvänä esimerkkinä on nykyisen hallituksen "kärkihanke" paikallisen sopimisen edistäminestä ja Kilpailukykysopimus, jossa työaikaa on pyritty pidentämään ja etuisuuksia, kuten lomarahoja on leikattu. Edellä mainittu oli vieläpä "vaihtoehto" ns. pakkolaeille. Kaikki tämä tietysti tehdään maagisen kilpailukyvyn ja "tuottavuusloikan" nimissä. Herääkin kysymys, että oliko Suomi esim. 100 vuotta sitten kilpailukykyisempi, kun työehdot olivat surkeammat? Väitän, että ei ollut. Suomi oli 100 vuotta sitten rutiköyhä ja näiden "markkinoita jäykistävien rakenteiden" ansiosta olemme nyt rikkaampia, terveempiä, ja onnellisempia, kuin aikaisemmin.

Kahdeksan tunnin työpäivä on vakiintunut suomalaisten elämään siis 100 vuotta sitten. Olisiko se jo aivan tarpeeksi pitkä väli sille, että menisimme tässäkin asiassa eteenpäin? Jos vuonna 1917 työaika tippui kahdestatoista tunnista kahdeksaan, niin voisiko se tippua vuonna 2017 kahdeksasta kuuteen? Minun mielestäni voisi.

Ruotsissa kuuden tunnin työpäivää on testattu niin yksityisen, kuin julkisen sektorin työntekijöillä. Göteborgin Toyota-liikkeet siirtyivät siihen jo vuonna 2002 ja yhtiö on havainnut sen kasvattaneen tuottavuutta ja tehneen työntekijöistä iloisempia. Göteborgin kaupungin omistamassa vanhainkodissa hoitohenkilökunnan keskuudessa oli käynnissä kuuden tunnin työpäivää koskeva kokeilu vuonna 2016. Kokeilussa havaittiin, että 70 hoitajan sairauspoissaolot vähenivät, he tunsivat itsensä terveemmiksi ja tekivät työnsä tuottavammin. Tuottavuusloikka, anyone?
(http://www.independent.co.uk/news/business/news/sweden-six-hour-working-day-what-happened-trial-a7574126.html)

Se, miksi kokeilun päätyttyä lyhyempi työpäivä ei ole vakiintunut johtuu siitä, että kaupunki katsoi sen olevan kallis. Hoitajien tekemättömän työn vuoksi kaupunki palkkasi uusia työntekijöitä vanhainkotiin, joka maksoi 12 miljoonaa kruunua.

Toisaalta mitä pahaa olisi työntekijöiden palkkaamisessa? Suomessa on pidetty vuodesta toiseen suurena ongelmana kestämättömälle tasolle jämähtänyttä työttömyyttä. Ja vaikka julkisen sektorin työntekijöiden palkkaus vaatii resursseja, niin toisaalta sitä tekee myös työttömyys. Vuonna 2016 työttömyyskassat ja Kela maksoivat 5 miljardia euroa työttömyysetuuksia. (http://www.kela.fi/-/tyottomyysturvan-menot-kaantyivat-laskuun-vuonna-2016). Nämä kustannukset jakautuvat sekä valtiolle, että kunnille esim. työmarkkinatuen muodossa. Nousu työllisyydessä pienentäisi siis valtion ja kuntien menoja ja sitä kautta pienentäisi velkaantumista. Näin ollen uusien työntekijöiden palkkaaminen olisi oikeastaan kannattavaa. Se maksaisi itsensä takaisin ja olisi taloudellisesti kannattava investointi suomalaisiin ihmisiin ja meidän julkisiin palveluihimme.

Työehtojen vahvistaminen on tuloksellisempaa talouspolitiikkaa, kuin niiden heikentäminen. Sellainen talouspolitiikka, joka ei ole sosiaalisesti kestävää ei ole myöskään kannattavaa. Tuottavuutta tai työllisyyttä ei paranneta pidentämällä työaikaa, vaan lyhentämällä sitä. Ja taitaa se lopulta mennä niin päin, että juuri heikot työehdot ovat niitä vanhanaikaisia rakenteita sieltä sadan vuoden takaa.