Suomessa alkoi uusi aikakausi, kun 6. kesäkuuta 2019 maahamme nimitettiin uusi hallitus. SDP:n johtama Rinteen hallitus toteutui juuri siltä pohjalta, jonka olin itse katsonut kaikkein toivotuimmaksi hallituskokoonpanoksi eli saimme Suomeen ensimmäistä kertaa sitten 1980-luvun demarivetoisen punamultahallituksen. Pääministeri itse onkin luonnehtinut hallitusta nimellä "Uusi Punamulta". Todennäköisesti siksi, että ensimmäistä kertaa maan historiassa keskusta ja vihreät ovat samassa hallituksessa.
Hallitusohjelma julkistettiin Helsingin uudessa Oodi-kirjastossa ja tilaisuus pidettiin julkisena, eli siihen sai osallistua myös tavallisia ihmisiä. Hallituspuolueiden sen hetkiset puheenjohtajat Rinne, Sipilä, Haavisto, Andersson ja Henriksson taitoivat matkan Oodiin raitiovaunulla. Vaikka kysymys on pitkälti kuriositeeteista ja symboliikasta, tulee huomata kuinka erinlainen hallitusohjelman julkistus oli edellisen oikeistolaisen keskustan, perussuomalaisten ja kokoomuksen kolmen S:n hallitukseen verrattaessa. Oikeistokoalitio piti pönöttävän julkistustilaisuuden Smolnassa, eli valtioneuvoston omistamassa kartanossa, jossa itse ässät julkistivat ohjelmansa euroopan omistajina median edustajille. Ei olisi tullut mieleenkään ajatella, että edellinen hallitus olisi käyttänyt julkista liikennettä tavallisen ihmisen tapaan saati sallinut tavallisia ihmisiä paikalle.
Uuden hallituksen ohjelmassa on monia edistyksellisiä asioita, jotka erottavat sen radikaalisti ei ainoastaan edellisestä, vaan useista edellisistä hallituksista. Ohjelman nimi on Osallistava ja osaava Suomi – sosiaalisesti, taloudellisesti ja ekologisesti kestävä yhteiskunta. Sosiaalinen, taloudellinen ja ekologinen kestävyys ovat teemoja, jotka ovat suoraan yhtenäisiä SDP:n kestävän kehityksen periaatteiden kanssa. Merkittävää on erityisesti se, että toisin kuin käytännössä kaikki hallitukset viimeisen vuosikymmenen aikana, Rinteen hallitus ei perusta talouspolitiikkaansa leikkauksien varaan. Poikkeuksena myös edelliseen Sipilän hallitukseen sekä oppositioon jääneiden kokoomuksen ja perussuomalaisten linjaan on uuden hallituksen veropolitiikka. Verotusta käytetään välineenä tulojen hankkimiseen sen sijaan, että tehtäisiin lyhytnäköisiä veronalennuksia. Olen itse aikaisemmin kritisoinut leikkauspolitiikkaa toimimattomaksi velkaantumisen taittamisen näkökulmasta ja tavalliseen ihmiseen epäreilulla tavalla kohdistuvaksi. Pidän itse suurena muutoksena sitä, että nyt viimein tämä ymmärretään korkeimmilla päätöksenteon tasoilla.
Tietysti se mistä uutta hallitusta on mm. ehditty arvostella on tämän niin maagisen kestävyysvajeen liiallinen unohtaminen. Kestävyysvajeella tarkoitetaan sitä, että verotulot pitkällä aikavälillä vähenevät, koska työikäistä väestöä on tulevaisuudessa vähemmän maksamassa ansiotuloistaan veroja samaan aikaan, kun palveluita kuluttavien ja eläkettä nostavien ikääntyneiden määrä lisääntyy. Ensinnäkin täytyy huomata, että kestävyysvaje on hyvin pitälti sidonnainen siihen, kuka sen laskee. Ylen tutkivan journalismin ohjelma MOT on esimerkiksi selvittänyt, että Suomen kestävyysvajeen on voinut laskea laskennallisista eroista johtuen 3 prosenttiseksi tai 6 prosenttiseksi suhteessa bruttokansantuotteeseen.
(https://yle.fi/aihe/artikkeli/2016/04/18/suomen-20-eri-kestavyysvajetta)
Kyseessä ei siis ole mikään kiveen hakattu varma luku. Toisena tulee ymmärtää, että uusi hallitus ei hoida kestävyysvajetta perustuen elämänlaatua ja kysyntää heikentävään leikkauspolitiikkaan tai sellaisiin "rakenneuudistuksiin", jotka ovat pohjimmiltaan heikennyksiä. Nämä ovat olleet voimissaan olevia näkemyksiä kestävyysvajeeseen liittyen. Ajatus siitä, että saavutetuista eduista tulisi luopua, jotta hyvinvointivaltio voitaisiin pelastaa. Voisi summata, että elinkeinoelämä, oikeistopuolueet, valtiovarainmninisteriön virkamiehet ja Sauli Niinistö ovat argumentoineet, että hyvinvointivaltion pelastaminen velvoittaa meitä tuhoamaan hyvinvointivaltion. Se, miten tämä uppoaa yhtään keneenkään on mielestäni täysi mysteeri. Rinteen hallitus on tarttunut ongelmaan tyystin eri näkökulmasta. Esimerkiksi hoivamenoja voidaan vähentää tulevaisuudessa, jos nyt panostetaan ikääntyneen väestön kuntoutukseen. Tämä on tuore ja tervetullut näkökulma. Näinhän se on, että jos ihmiset ovat terveempiä, silloin he kuluttavat terveyspalveluita vähemmän. Tämä toisaalta vaatii sitä, että esimerkiksi fysioterapiaan ja kuntoutukseen tulee uskaltaa rahallisesti panostaa lyhyellä aikavälillä. Koko taloudellinen kestävyys tuleekin ymmärtää niin, että lyhyen aikavälin investoinneilla voidaan saada aikaan sellaista hyvinvointia, joka vähentää yhteiskunnan menoja pitkällä aikavälillä. Tämä toimii myös päinvastoin. Lyhyen aikavälin säästöt luovat kustannuksia pitkällä aikavälillä. Hyvä esimerkki tästä on esimerkiksi se, kun 1990-luvun laman aikana kunnat vähensivät koulupsykologien määrää säästösyistä. Tämä johti siihen, että silloin kouluikäisten lasten mielenterveyden ongelmia ei kyetty ennaltaehkäisemään ja ne puhkesivat ja pahenivat lasten kasvaessa nuoriksi ja nuoriksi aikuisiksi. Mielenterveyspalveluiden kulutus kasvoi siis heidän keskuudessaan myöhemmässä iässä. Lisäksi mielenterveyden ongelmat johtavat usein opiskelun keskeytymiseen tai työmarkkinoiden ulkopouolelle jäämiseen. Yhteiskunnan verotulot siis heikentyivät ja kustannukset kasoivat. Viimeisimpänä, mutta ei suinkaan vähäisimpänä tämä kaikki on yhteiskunnalisten vaikutusten oheessa ensisisaijsesti inhimillinen tragedia. Ei kenenkään pitäisi joutua kärsimään psyykkisistä oireista siksi, että joku poliitikko jossakin on ajatellut sen olevan vastuullista talouspolitiikkaa. Kaikki tämä pätee myös ikääntyvään väestöön ja ihmisiin myös nuorison ja ikääntyneiden välimaastossa. Ennaltaehkäisy on taloudellisesti kestävää politiikkaa.
Rinteen hallitus on omaksi ilokseni ottanut talouspolitiikkansa kovaan ytimeen jo vaaleissa SDP:n vaalikampanjan myötä tutuksi tulleen käsitteen "Tulevaisuusinvestoinnit". Tulevaisuusinvestointeja ovat ikääntyneiden kuntoutuksen lisäksi maksuton toinen aste, eli oppivelvollisuuden 18-vuotiaaksi pidentämisen myötä valtion on kustannettava oppivälineet lukiolaisille ja ammattikoululaisille perusasteen koulutuksen tavoin. Oppivelvollisuuden pidentäminen on ollut SDP:n pitkäaikainen tavoite oman muistini mukaan vuoden 2011 eduskuntavaaleista lähtien. Nyt asia viimein etenee. Maksuttoman toisen asteen uudistusta on kritisoitu mm. kokoomuksesta. Kritiikkiin on kuulunut ajatus siitä, että oppivelvollisuuden pidentäminen ja opiskeluvälineiden kustantaminen maksavat liikaa eivätkä auta opiskelijoita, joilla on ongelmia motivaation kanssa ja jotka tarvitsevat yksilöllistä apua. Tässä ei oteta huomioon sitä, että oppilaitoksilla on jatkossa laajempi velvollisuus tarjota opiskelijoille yksilöllistä apua, koska laki velvoittaa siihen, että kaikille nuorille saataisiin toisen asteen koulutus. Jos jatkossa kaikilla ihmisillä olisi vähintään toisen asteen koulutus, nousisi suomalaisten koulutustaso, joka parantaisi yleisesti työllisyyttä ja sitä kautta talouden kestävyyttä. Lisäksi taloudellisista syistä tapahtuva opintojen keskeyttäminen on aito ongelma, johon yhteiskunnan kustantamilla oppivälineillä puututaan. Kokoomuslaiset ovat ehdottaneet oppimateriaalirahojen käyttämistä "täsmätoimiin". Miksiköhän näitä "täsmätoimia" ja "yksilöllistä ohjausta" ei ole rahoitettu silloin, kun kokoomus on ollut viimeisen 32-vuoden aikana 28-vuotta hallituksessa? Heidän mielestään joka tapauksessa rikkaiden veronalennuksiin on aina varaa, joten eiköhän maksuttomat oppimateriaalit ole järkevä taloudellinen satsaus.
Hallituksen päätöksellä maksuttomasta ehkäisystä aloitetaan valtakunnallinen kokeilu alle 25-vuotiaiden keskuudessa. Ne kunnat, jotka ovat tähän mennessä kokeilleet nuorten maksutonta ehkäisyä (mukaan lukien viimeisimpänä kotikaupunkini Oulu paikallisen SDP:n valtuustoryhmän aloitteesta) ovat vähentäneet nuorten naisten tekemiä abortteja niin paljon, että jo sitä kautta tehty taloudellinen säästö on kiistatonta. Lisäksi hanke on sosiaalista oikeudenmukaisuutta lisäävä, koska se vähentää taloudellisen eriarvoisuuden vaikutuksia ehkäisyn saatavuuteen. Vantaalla nuorten maksuton ehkäisy vähensi abortteja kolmanneksella. Vantaalla harjoitetusta maksuttomasta ehkäisystä ja sen hyödyistä on tehty myös tutkimusta. (https://journals.lww.com/greenjournal/Fulltext/2018/12000/Induced_Abortion_in_a_Population_Entitled_to.18.aspx)
Eduskuntavaalien alla televisiossa pidettiin poliittisten nuorisojärjestöjen puheenjohtajien keskustelu, jossa Demarinuorten Mikkel Näkkäläjärvi esitti maksuttoman ehkäisyn käyttöön ottoa. Persunuorten edustaja puolestaan vastusti maksutonta ehkäisyä. Perusteluina olivat, koska kondomeja saa kaupasta ja koska he eivät ole sosialisteja. Maksuttomalla ehkäisyllä siis edistetään lisääntymisterveyttä, vähennetään sosioekonomisia eroja, vähennetään aborttien määrää ja säästetään sote-palveluiden kustannuksissa. Siinä on aika monta painavaa argumenttia asian puolesta. Jos ei ole sosialisti, niin ehkä kannattaisi olla. Myös maksuton ehkäisy on hyvä esimerkki siitä, kuinka lyhyen aikavälin investoinnilla saadaan aikaan sekä taloudellisia että sosiaalisia hyötyjä. Toki tunnepitoinen konservatiivi vastustaa tätä(kin).
Eräs toinen SDP:n pitkäaikainen tavoite eli vanhuspalveluiden hoitajamitoitus toteutetaan määräämällä vähintään seitsemään hoitajaan kymmentä vanhusta kohden. Huvittuneena kuuntelin jokin aika sitten oppositiopuolue kokoomuksen kritiikkiä Eduskunnan kyselytunnilla siitä, että hoitajamitoutus ei toteudu heidän mielestään tarpeeksi nopeasti. Kokoomus oli ainoa eduskuntapuolue, joka niin sanotun Esperi Care-kohun jälkeen jäi vastustamaan hoitajamitoituksen kirjaamista lakiin, koska se(kin) maksaisi liikaa eikä ratkaisi "kaikkia" vanhuspalveluiden ongelmia. Myös persunuoret vastustavat tätä asiaa (oikeisto on aina yhtä taantumuksellista). Kannattaa ymmärtää, että Esperi Care-kohu on vain kulminoituma siitä, mitä hoiva-alan ammattilaiset ovat kertoneet jo vuosien ajan: hoitajia on liian vähän. Hoitajamitoutus ei varmaankaan ratkaise "kaikkia" ongelmia, mutta se ratkaisee juuri sen ongelman, jonka se on tarkoituskin ratkaista, eli itse hoitajapula. Lisäksi kritiikki hoitajamitoituksen toteuttamisen hitaudesta ei ole kovin uskottavaa, kun se tulee puolueelta, joka ei ollut ennen vaaleja valmis koko mitoituksen lakiin kirjaamiseen.
Kaikkiaan uusi hallitus nostaa veroja reippaalla 700 miljoonalla. Joukossa on haittaverojen, kuten alkoholiveron, makeisveron ja tupakkaveron korotus. Myös polttoaineveroa kiristetään, mutta se kompensoidaan pieni ja keskituloisille n. 200 miljoonan euron tuloverotuksen kevennyksellä, jotta ostovoima ei heikkene (asia jonka persut jättävät jostain syystä sanomatta). Valtion yhtiöitä myös pääomitetaan eli esim. raideinvestointeja toteuttavat yhtiöt saavat valtion omistamia osakkeita rahoittaakseen toimintaansa. Kaikkiaan menoja lisätään n. 1,2 miljardilla. Se mitä itse jäin kaipaamaan hallituksen verolinjauksista on systemaattisempi rikkaiden verotuksen kiristäminen. Lähdeveron ajaminen on hyvä asia, mutta vieläkin olisi tarvetta kohdistaa verotuksen painopistettä enemmän suuriin tuloihin ja varallisuuteen. Myös pörssin ulkopuolisten yritysten verovapaisiin osinkoihin pitäisi mielestäni puuttua tarmokkaasti.
Uusi hallitus on sitoutunut palkkaamaan 300 uutta poliisia, määrittämään raiskauksen suostumuksen puutteeseen perustuvaksi, lisäämään ammattikoulujen resursseja, investoimaan yliopistojen perusrahoitukseen, nostamaan pienimpiä eläkkeitä, selvittämään ulkomaisiin sijoittajiin kohdistuvaa viiden prosentin lähdeveroa, kaventamaan tuloeroja(!), tekemään suomesta hiilineutraalin 2030-luvulle mennessä, tuomaan Airbnb:n ja kyytipalveluyhtiö Uberin verotuksen piiriin, poistamaan työttömien aktiivimallin, uudistamaan translain, jotta sukupuolen korjaaminen ei vaadi lisääntymiskyvyttömyyttä sekä nostamaan työllisyysasteen 75 prosenttiin. Jos käy niin ikävästi, että maailmantalous ajautuu lamaan (markkinat kaatuvat taas omaan mahdottomuuteensa, kuten 2008) ja vetää Suomen talouden mukanaan, aikoo Rinteen hallitus harjoittaa vastasyklistä politiikkaa, eli elvyttää kokonaiskysyntää ja sitä kautta tasata suhdanteita. Tämä on Keynesiläisen talouspolitiikan kannattajana erittäin mieltä hivelevää ja osoittaa jälleen sen, että typerän ja toimimattoman leikkauspolitiikan aika on tullut päätökseensä.
En varmasti saanut kaikkia hallitusohjelman linjauksia sisällytettyä lyhyeen blogikirjoitukseeni, mutta aiheeseen voi tutustua onneksi myös itse: http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-287-756-7
Todettakoon lopuksi, että sivu on kääntynyt, Suomessa on alkanut uusi aikakausi ja se on kiistatta parempi kuin edellinen.
Waltteri Niiranen | Blogi