Muiden syytösten joukossa persut ovat toistelleet kahta toistuvaa teemaa, joista ensimmäinen eli työvoiman tarveharkinnan poistaminen tuotiin esille edellisten vaalien alla ja puolestaan toinen eli heidän jättäminen oppositioon ja keskustan nouseminen osaksi Rinteen hallituskoalitiota on vakiintunut kestosuosikiksi vaalien jälkeen.
Euroopan Unionin ulkopuolisen työvoiman tarveharkinnasta luopuminen on aihe jonka persujen pj Halla-aho toi esille viimeksi Porin Suomi Areenan puolueiden puheenjohtajien keskustelussa. Hän syyttää muita puolueita ulkomaisen halpatyövoiman käytön edistämisestä tarveharkinnasta luopumalla. Tarveharkinnan poistamisesta keskutellan aika ajoin. Vaikka myös työn perässä muuttaminen on talouden toiminnan kannalta täysin oleellista on kaikissa maailman maissa jonkinlainen tapa kontrolloida ulkomaisen työvoiman saapumista. Ruotsi on esimerkki maasta, joka poisti EU-alueen ulkopuolisen työvoiman tarveharkinnan kokoomuspääministeri Friedrik Reindfeltin kaudella. Sitemmin valtaan nousseet Ruotsin sosiaalidemokraatit ovat kääntäneet suunnan ja alkaneet lisätä ulkomaisen työvoiman sääntelyä. Sääntelyn purkaminen ulkomaisen työvoiman kohdalla on katsottu johtaneen palkkojen polkemiseen ja harmaan talouden lisääntymiseen. Tarveharkinnan poistamista ovat Suomessa tukeneet jo pitkään työnantajajärjestöt, kuten Elinkeinoelämän Keskusliitto ja sitä ovat vastustaneet ay-liitot. Halla-aho pyrkii lyömään kiilaa erityisesti vasemmistopuolueiden ja ps:n väliin. Ps:n tapauksessa vasemmistopuolueiden syyttäminen halpatyövoiman tai palkoilla polkemisen edistämisestä ei olisi kovin kiinostava asia ilman sitä suurta tekopyhyyttä, joka heidän kohdaltaan asiaan liittyy. Ensinäkin ongelmaksi muodostuu se, että vasemmistopuolueet SDP ja Vasemmistoliitto eivät kannata ulkomaisen työvoiman sääntelyn purkamista. Sitä ei aja myöskään Antti Rinteen hallitus. Osaajien saamista ulkomailta pyritään kyllä helpottamaan vähentämällä byrokratiaa, mutta edellä mainittu EU/ETA-alueen ulkopuolisen työvoiman tarveharkinta tulee pysymään. Tämän myös pääministeri Rinne totesi Halla-aholle Suomi Areenassa. Toiseksi Halla-ahon persujen oma perintö työntekijöiden oikeuksien ja halpatyövoiman suhteen on paljon huonompi, kuin he antavat itse ymmärtää. Ps puolueena vastustaa EU-alueen työvoiman vapaata liikkuvuutta, mutta kannattaa palveluntarjonnan vapautta EU-maissa. Tämä tarkoittaa sitä, että heidän mielestään työntekijät eivät saisi hakeutua vapaasti töihin sinne minne haluavat EU-alueella, mutta yhtiöt saisivat tarjota palveluitaan muihin maihin. Palveluntarjonnan kautta tulevasta työvoimasta käytetään termiä "lähetetyt työntekijät". Lähetettyjä työntekijöitä käyttävät yritykset muodostavat sikäli työvoiman polkuhinnoittelun riskin, jos työntekijöille voidaan maksaa alkuperäisen maan mukainen palkka, vaikka he tekisivät töitä korkeamman palkkatason maassa esimerkiksi rakennustyömaalla.
Tai näin ainakin on ollut aikaisemmin. Euroopan parlamentti äänesti nimittäin lähetettyjen työntekijöiden direktiivin uudistamisesta vuonna 2018. Uudistuksen jälkeen lähetetyille työntekijöille tulee järjestää työntekomaan mukainen palkka ja lomarahat. Uudistetulla direktiivillä ehkäistään näin palkkojen polkemista ja rinnakkaisten työmarkkinoiden syntymistä, joilla ulkomaisten pöytälaatikkofirmojen työntekijät hoitaisivat hommat kansallisen tason ammattilaista halvemmalla. Näin edistetään siis sekä ulkomaisen työntekijän, että myös kansallisen työntekijän oikeuksia. Arvaapas kuka äänesti direktiivin uudistamista vastaan? Halla-aho. VoteWatch Europen sivuilta voi tarkastella äänestyksen tuloksia. Rullaamalla alas ja valitsemalla jäsenmaaksi Suomen näkee, kuinka omat (silloiset) meppimme äänestivät. Halla-aho siis asettui kaksien työmarkkinoiden ja palkkojen polkemisen kannalle persujen silloisen konservatiivisen ECR-ryhmän tavoin. Postilaatikkofirmojen harjoittamaa lähetettyjen työntekijöiden alipalkkausta suitsimaan ja kunnollisia työehtoja valvomaan on myös päätetty perustaa EU-parlamentin päätöksellä Euroopan Työviranomainen (European Labour Authority). Persut äänestivät europarlamentissa myös tätä työntekijöiden oikeuksia valvovaa viranomaista vastaan.
Ps:n Laura Huhtasaari puolestaan mainitsi SAK:n eurovaalitentissä, että hänen mielestään ihmisoikeudet ovat aina sidoksissa kansallisvaltioon (vs. että perustuisivat kansainvälisiin sopimuksiin). Ihmisoikeuksiin kuuluvat myös työntekijöiden oikeudet esimerkiksi YK:n alaisen Kansainvälisen Työjärjestön (ILO) sopimusten kautta. Jos on sitä mieltä, että ihmisoikeuksia, kuten oikeuksia säällisiin työehtoihin tai ammattiliiton perustamiseen ei tule valvoa kansainvälisten sopimusten nojalla, käytännössä hyväksyy sen, että työntekijöiden oikeuksilla polkevat maat saavat epäreilua kilpailuetua suhteessa maihin, jotka kansainvälisiä sopimuksia noudattavat. Euroopan Unioni käyttää ILO-sopimuksien standardeja arvioidakseen kaupankäyntiään maailman maiden kanssa. Jos maa ei sopimuksia noudata, voi unioni (joka on maailman suurin talousalue) poistaa tällaisen maan tulliedut ja painostaa sitä työntekijöiden oikeuksien turvaamiseen ja samalla terveeseen kilpailuun. Persun mielestä näin ei saisi siis tehdä, koska ihmisoikeuden ovat kansallisen tason asia. Mitä työntekijän oikeuksien ajamista tässä ajattelussa on? Ei yhtikäs mitään. Kannattaa siis muistaa, että työvoiman polkuhinnoittelun tuomia haittoja torjutaan parhaiten kattavalla työlainsäädännöllä, työehdoilla, jotka pakottavat maksamaan samasta työstä saman palkan, viranomaisten kyvyllä torjua harmaata taloutta ja työmarkkinoiden epäsäännönmukaisuuksia sekä kansainvälisillä sopimuksilla. Persut ovat toiminnallaan osoittaneet, että he eivät näiden asioiden edistämistä kannata lainkaan. Epämääräinen työntekijävastaisuus ja ulkomaissten pöytälaatikkofirmojen oikeuksien puolustaminen sen sijaan onnistuu. Persut siis puhuvat toista ja tekevät toista. Aiheesta lisää voi lukea Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestön lakimiehen mainiosta blogitekstistä:
https://www.sak.fi/ajankohtaista/blogi/eu-vaalit-perussuomalaiset-puhuvat-yhta-ja-tekevat-toista
Mitä tulee työntekijöiden asian ajamiseen Suomessa, niin työntekijälle turvaa tuovat tietysti yleissitovat työehtosopimukset. Vuonna 2017 pyrkiessään Sampo Terhon oheella persujen puheenjohtajaksi Jussi Halla-aho kertoi kannattavansa yleissitovuudesta luopumista(!):
"Terho ei purkaisi työehtosopimusten yleissitovuutta. Halla-aho sen sijaan sanoi, ettei siihen pidä ripustautua maailman tappiin." (Savon Sanomat)
"Esimerkiksi torstain kaksintaistelussa ISTV:ssä Halla-aho ei pitänyt mahdottomana purkaa työehtosopimusten yleissitovuutta."(Ilta-Sanomat)Viime eduskuntavaalien kampanjan yhteydessä Halla-aho kuitenkin kielsi, että persut kannattaisivat yleissitovuudesta luopumista. Oleellista on kuitenkin se, että esimerkiksi SDP:n tai Vasemmistoliiton taholta ei moista poukkoilua ole yleissitovuuden suhteen nähty. Ei tulisi mieleenkään, että Antti Rinne entisenä ay-pomona tai Li Andersson sanoisivat vastaavaa. On siis ironista, että Halla-aho suuntaa oman kritiikkinsä juuri vasemmistopuolueisiin. Hänen oman puolueensa on kuin tuuliviiri. Kokoomuksessa yleissitovuudesta luopuminen on ihan yleisesti hyväksytty ajatussuunta. Keskustassakin aikoinaan Esko Ahon puheenjohtajakaudella ajettiin ns. työreformia, joka tosin herätti niin suurta vastustusta, että se ei tuonut puolueelle odotettua vaalivoittoa vuoden 1999 eduskuntavaaleissa. Se saattoi jopa ratkaista kyseiset vaalit demareiden hyväksi.
Työmarkkinoiden liberalisointi ja yleissitovuuden korvaaminen työehtojen paikallisella sopimisella on johtanut esim. Saksassa siihen, että jouston mahdollisuutta käytetään juurikin työntekijän edun vastaisesti työehtojen heikentämiseen. Saksaan onkin syntynyt työssäkäyvien köyhien yhteiskuntaluokka. Heidän määränsä on kaksinkertaistunut vuosien 2004 ja 2014 välisenä aikana ja on nyt kahdeksan miljoonaa. Sama voi tapahtua myös Suomessa. Jos on aidosti tavallisen ihmisen etujen puolustaja, ei tulisi olla mitään epäselvyyttä siitä, että yleissitovuus on hyvä asia.
Työmarkkinakysymyksillä kampanjoiminen onkin persuilta lähinnä strateginen veto. Ps on oikeistolainen puolue, joka on onnistunut kusettamaan itselleen poikkeuksellisen vasemmistolaisen kannattajakunnan. Tämän se on tehnyt kuitenkin muilla, kuin sosioekonomisilla kysymyksillä. Lähinnä maahanmuutosta puhumalla ja viljelemällä stereotypioita. Stereotypiat ovat ikivanha keino dehumanisoida mitä tahansa ihmisryhmää. Me kaikki olemme törmänneet stereotypioihin elämämme kuluessa. Esimerkkeinä mm. "ruotsalaiset ovat homoja", "venäläiset ovat juoppoja", "juutalaiset ovat ahneita" tai tämä viimeisin eli "muslimit ovat terroristeja". Löytyy myös sellainen kuin, "suomalaiset ovat väkivaltaisia juoppoja, jotka eivät edes puhu ruotsia".
"Ruotsinsuomalaiset lapset kasvoivat keskellä Pekka-vitsejä. He kuulivat, miten suomalaiset ovat sosiaalinen ongelma, toisessa kädessä heillä on pullo, toisessa puukko. Lukemaan oppiessaan he saivat tavata lööpeistä sanat en finne igen. Se pamahti esiin, kun suomalaiset laitapuolen kulkijat olivat verissäpäin selvitelleet välejään.Sana finnjävel, suomipiru, livautettiin sopivassa kohtaa jokaiselle suomensukuiselle, summaa Kristian Borg. Stereotypiat jylläsivät vahvana, vaikka suurin osa siirtolaisperheistä eli ihan tavallista keskiluokan elämää, teki töitä, koulutti lapsensa, vaurastui ja vaurastutti Ruotsia." (Finnjävlar – Suomiperkeleet Ruotsissa- kirjasta kertova uutinen)Myös suomalaiset ovat kohdanneet rasismia, kun puoli miljoonaa meikäläistä pölähti Ruotsiin paremman elämän toivossa 1960- ja 1970-lukujen kuluessa. Rasismissa ei ollut mitään järkeä silloin, eikä siinä ole myöskään mitään järkeä nyt. Riippumatta siitä mikä ihmisryhmä on kyseessä ovat stereotypiat aina huono asia. Jos ei hyväksy edellä mainittuja suomalaisten kohtaamia ennakkoluuloja ei johdonmukaisesti tulisi hyväksyä täysin samojen ennakkoluulojen kohdistamista muihin. Suomalaiset eivät tuoneet rikollisuttaa Ruotsiin, vaikka moni ruotsalainen aikoinaan varmasti koki asian niin. Maahanmuuttajat eivät ole myöskään tuoneet rikollisuutta Suomeen, vaikka moni suomalainen kokee niin. Joku saattaisi todeta, että "Mutta maahanmuuttajathan ovat yliedustettuina rikostilasoissa." Suomalaisetkin olivat aikoinaan suuren muuttoaallon jälkeen yliedustettuina Ruotsin rikostilastoissa. Tekikö se useimmista Ruotsiin muuttaneista suomalaisista rikollisia? Mielestäni ei. Joku toinen saattaisi puolestaan kysyä: "Miksi lööpeissä näkee sitten jatkuvasti juttuja maahanmuuttajien tekemistä rikoksista?". Siksi, koska siitä saisi helvetin tylsän lööpin, jos aihe olisi "maahamuuttaja integroitui yhteiskuntaan ja elää kunnollista elämää". Median toimintaperiaatteisiin kuuluu draaman hyödyntäminen ja voiton tuottaminen. Ilman draamaa lehtiä luettaisiin vähemmän ja erityisesti iltapäivälehdet tekisivät tappiota. Media siis tuottaa negatiivisella tavalla vinoutunutta uutisointia, koska se on sille kannattavaa. Ei yksikään lehti tai television uutislähetys nosta yleensä esille sellaisia tylsiä asioita, kuin "äärimmäinen köyhyys vähentynyt Afrikassa 20-vuotta putkeen", "luonnonkatastrofien uhriluvut taas laskeneet" tai "rikollisuus vähentynyt tilastojen mukaan 1990-luvulta lähtien". On paljon toimivampaa "pisneksen" kannalta uutisoida, "en finne igen" tai "Matti ja Teppo luotisateessa!". Kriittisen kansalaisen tulee ymmärtää miten media toimii ja osata siten suhtautua kriittisesti sen luomaan maailankuvaan. Jollakin voi juolahtaa tämän jälkeen mieleen, että "pitäväthän nämä lööpit ja rikostilastot silti paikkaansa". Ne voivat pitää paikkaansa, mutta olla samaan aikaan sisällöltään todella yksipuoleisia. Kuten ruotsalaisten ajatus viinapäisään riehuvista suomalaisista. Sellaisia varmasti oli, mutta se ei tarkoita, että suurin osa suomalaisista olisi tähän koriin mahtunut. Sinun jalastasi otettu kuva ei ole faktuaalisesti väärä, mutta jos tarkoitus on kuvata sinua, edustaa jalkasi sinua kokonaisuutena aika huonosti.
Takaisin alkuperäiseen aiheeseen. Työmarkkinakysymyksistä viestimällä persut pyrkivätkin nyt tarraamaan tähän maahanmuuttokysymyksillä houkuttelemaansa kannattajakuntaan. Ikuisesti tämä ei kuitenkaan voi jatkua. Perussuomalaiset ennen pitkään vieraannuttavat nämä sosioekonomisesti vasemmistolaisittain ajattelevat kannattajat joko liialla oikeistolaistumisella suhteessa vasemmisto vetoiseen hallituskoalitioon tai nousemalla itse valtaan ja muodostamalla oikeistolaista politiikkaa harjoittavan hallituksen kokoomuksen kanssa. Näin kävi heidän tanskalaiselle sisarpuolueelleen kansanpuolueelle, kun oikeistoyhteistyön myötä sen kannatus putosi 21,1 prosentista vain 8,7 prosenttiin viimeisimmissä Kansankäräjävaaleissa vuonna 2019. Sama suunta on myös vastaavalla puolueella Norjassa. Eikä tämä ole Suomenkaan olosuhtessa mitenkään vaikeasti ennustettavaa. Ps oli jo vuosien 2015 ja 2017 välisenä aikana osa Sipilän porvarihallitusta (Kesk+Pers+Kok). Hallituksen kädenjälki näkyi esimerkiksi pakkolaeissa, lomarahojen leikkauksessa ja koulutusleikkauksissa. Persussuomalaiset ovat onnistuneet viestimään (kusettamaan) äänestäjilleen, että tästä politiikasta olikin vastuussa se osa puoluetta, joka irtaantui ja muodosti Sinisen Tulevaisuuden. Tässä asiassa vaaditaankin kuulijalta jälleen kykyä kriittisyyteen. Alkuperäinen versiohan oli, että ps:n puoluehajaannus perustui erimielisyyksiin maahanmuuttopolitiikassa. Se ei siis edes heidän oman versionsa mukaan perustunut laisinkaan kiistaan liian oikeistolaisesta talouspolitiikasta. Vastuun siirtäminen sinisille on siis lähinnä silmänkääntötemppu. Tulee myös muistaa, että kaikki ne ps:n edustajat, jotka jäivät puolueeseen hyväksyivät täysin hallitustaipaleen aikaisen politiikan ja äänestivät hallituksen esitysten puolesta. Ja todellisuudessa sinisiin loikkasivat ne, jotka kyllästyivät mm. rotuoppiin uskovien voimistumiseen puolueen sisällä. Tämä ei tosin tehnyt heidän omasta puolehankkeestansa mitenkään sisällöllistä ja siniset jäivätkin ilman edustajia viime eduskuntavaaleissa.
Mitä tulee kritiikkiin siitä, että ps:n jääminen oppositioon ja keskustan nouseminen hallitukseen olisi jotenkin epädemokraattista, tulee jälleen huomata puolueen oma tekopyhyys liittyen tähän kysymykseen. Mainitsin jo aikaisemmin persujen historian Sipilän hallituksessa. He eivät ainoastaan olleet osa aikaisempaa oikeistohallitusta, vaan olisivat halunneet muodostaa vielä toisen samanlaisen hallituksen Suomeen vuoden 2019 eduskuntavaalien jälkeen:
"...enemmistö saadaan aikaan sosialidemokraattien, keskustan, vihreiden, vasemmiston ja rkp:n edustajilla. Mutta enemmistö saadaan myös perussuomalaisten, kokoomuksen, keskustan ja kristillisdemokraattien edustajilla. On täysin selvää, että nämä kaksi vaihtoehtoista hallituspohjaa tekisivät monessa asiassa aivan erilaista politiikkaa." Halla-aho vappupuheessaan
Persujen Ville Tavio puolestaan kertoo käyneensä keskusteluja vaalien jälkeen uuden PersKeKo-hallituksen muodostamisesta. Hän myös totesi, että kokoomuslaiset olisivat olleet yhteistyöhön halukkaita. Tämän tosin kokoomuksen Kai Mykkänen kiisti. (https://www.kaleva.fi/uutiset/kotimaa/kokoomuksen-kai-mykkanen-emme-ole-keskustelleet-perussuomalaisten-johtamasta-hallituksesta/823605/)
Avataanpas tätä hiukan. Persujen mielestä heidän jättäminen oppositioon on epädemokraattista, mutta he itse ovat Tavion mukaan käyneet keskusteluja sellaisesta hallitusratkaisusta, joka olisi jättänyt oppositioon eduskunnan suurimman puolueen ja paikkamäärässä mitattuna vaalien suurimman voittajan eli SDP:n eikä tätä pidetä mitenkään epädemokraattisena? Voi tätä tekopyhyyden määrää. Lisäksi puolue valittaa siitä, että vaalien suurin häviäjä keskusta ei kuuluisi vaalituloksen perusteella hallitukseen, mutta he itse olisivat olleet valmiita ottamaan keskustan samaisen vaalitappion jälkeen omaan hallitukseensa? Johan nyt on markkinat. Tämä puheiden ja tekojen välinen dissonanssi on suorastaan ryökälemäinen. Ps:n kaltaiseen puolueeseen ei kenenkään pitäisi luottaa. Tavio myös myöntää, että persut olisivat asettaneet lähinnä maahanmuuton kynnysykysymykseksi hallitukselle (mutta eivät missään nimessä ole yhden asian puolue tai kannata identiteettipolitiikkaa *heko*). Ei siis mitään mainintaa suunnan kääntämisestä leikkauspolitiikan, työmarkkinapolitiikan, köyhiltä leikkaamisen ja hyvinvointivaltion romuttamisen suhteen.Yhteinen näkemys Tavion mukaan kokoomuksen ja persujen välillä olisikin löytynyt talouspolitiikasta tai "velkaantumisen taittamisesta". Olen aikaisemmissa blogikirjoituksissani teroittanut toisaalta miksi leikkauspolitikiikka ei toimi ja toisaalta kuinka persujen ja kokoomuksen talouslinja on samanlainen verotuksen ja julkisten menojen leikkausten suhteen. Tuli siis selväksi, että köyhiltä leikkaaminen olisi siis heidän puolestaan saanut jatkua. Ja kyseessä on siis se sama leikkauslinja, jonka Rinteen hallitus on nyt lopettanut, joka on epäonnistunut viimeisen vuosikymmenen aikana taittamaan valtion velkaantumisen ja on tuottanut tavalliselle kansalle pelkkää tuskaa. Tämä viimeistään osoittaa sinisille ulkoistetun vastuun leikkauspolitiikasta olevan täyttä sepitystä. Toisaalta tämä ei mitenkään yllätä itseäni. Jo kuntavaaleissa 2017 todistin tilannetta, jossa persu oli vaalipaneelissa täysin samaa mieltä kokoomuslaisen ja keskustalaisen kanssa kysymyksissä, jotka liittyivät Oulun kaupungin toimintojen yksityistämiseen ja julkisten menojen (koulutus, sosiaali- ja terveyspalvelut, kulttuuri yms.) leikkauksiin. Ero löytyi siitä, että persu puhui ilkeämmin irakilaisista. Ajatus siitä, että persu olisi tavallisen ihmisen asialla on yhtä naurettava, kuin, että ulkomaalaisista rumasti puhuminen tekisi kokoomuksesta köyhän asiaa ajavan puolueen samalla, kun se kannattaa tiukkaa menokuria tavalliselle ihmiselle ja anteliaita veronalennuksia rikkaille.
Persut harrastavat uhriutumisstrategiaa, jonka he ovat omaksuneet ruotsalaiselta sisarpuolueeltaan ruotsidemokraateilta. Myös ruotsidemokraatit syyttävät muita heidän syrjimisestään, jos heidän kanssaan ei tehdä yhteistyötä esimerkiksi ottamalla puolue hallitukseen. Se kuitenkin jätetään aina sanomatta, että tämä johtuu puolueen kytköksistä uusnatseihin ja että Ruotsin politiikassa edes suurimmalla puolueella ei ole itseoikeutusta päästä hallitukseen, kuten sosialidemokraattien esimerkki osoittaa vuosien 1976, 1979, 1991, 2006 ja 2010 valtiopäivävaalien jälkeen. Jos Ruotsissa jopa suurin puolue voi parhaimmillaan 44 prosentin kannatuksella joutua oppositioon, ei ole järjen hiventäkään vaatia kolmanneksi suurimmalle puolueelle erityiskohtelua tai vapaata pääsyä hallitukseen. Jos Suomessa persua mennään kutsumaan rasistiksi katsotaan se kohtuuttomaksi loukkaukseksi toiseksi suurinta puoluetta ja 500 tuhatta äänestäjää kohtaan, mutta kun Halla-aho kutsuu pohjoismaista sosiaalidemokraattia alhaiseksi mateliaksi ei tule mielenkään, että se loukkaisi 4,1 miljoonaa ihmistä viidessä maassa, joissa kaikissa Islantia lukuun ottamatta demarit ovat tällä hetkellä suurin puolue. Sekä Ruotsidemokraatit että persut luottavat siis siihen, että tavallinen ihminen ei ota asioista selvää ja he voivat olla vapaasti niin epäloogisia kuin huvittaa ja harjoittaa kaksoisstandardeja jäämättä kiinni.
Kun Halla-aho sanoi, että persujen johtama oikeistohallitus tekisi hyvin toisenlaista politiikkaa kuin SDP:n johtama hallitus, oli hän sinänsä täysin oikeassa. En itse ole tästä edes eri mieltä. Se ei tosin ole häneltä kovin hyvä puolustuspuheenvuoro oikeistohallituksen puolesta, jos ymmärtää mitä sellainen suomalaisen hyvinvointivaltion kannalta tarkoittaisi (samaa hyvinvoinnin romuttamista ja rikkaiden rikastuttamista, kuin aikaisemminkin). Perussuomalaiset kuuluvat monessa mielessä siihen kansainväliseen (ja kulttuurisesti moninaiseen?) äärioikeistopuolueiden ryhmään, jotka hankkivat epätoivoisten ihmisten kannatuksen syyttämällä vähemmistöjä kaikista ongelmista (vähän kuin en finne igen). Se kun on helpompaa, kuin suunnata huomio oikeisiin ongelmiin, kuten hyvinvointivaltioiden alasajoon, tuloerojen kasvuun, varallisuuserojen kasvuun, miljardöörien ahneuteen, suurten yhtiöiden ahneuteen, veronkiertoon, työntekijöiden oikeuksien polkemiseen, ympäristörikoksiin, globaaliin saalistuskapitalismiin, markkinaliberalismiin, suurvaltojen etupiiripolitiikkaan, imperialismiin tai USA:n sotateolliseen kompleksiin. Tai korkeintaan nämä asiat kuitataan epämääräisellä puheella "globalismista" yhtään sen tarkemmin syventymättä kyseisiin ilmiöihin ja tarjoamatta niihin toimivia ratkaisuja. Kaikki nämä asiat edesauttavat sitä huonoa kehitystä, joka näyttäytyy ongelmina alkaen teollisuustyöpaikkojen menetyksistä ja tuloerojen kasvusta aina sotiin, pakolaisuuteen ja maahanmuuttoon saakka. Suosion saatuaan nämä ryhmät nousevat valtaan ja harjoittavat täsmälleen samaa politiikkaa, kuin perinteinen valtaoikeisto ja kääntävät selkänsä tavallisille ihmisille. Näin ovat tehneet autoritaariset poliitikot kuten Donald Trump Yhdysvalloissa, Viktor Orban Unkarissa, Matteo Salvini Italiassa, Jair Bolsonaro Brasiliassa, Erdogan Turkissa ja Rodrigo Duterte Filippiineillä. Tulee huomata, että autoritaarisuus on verrattavissa sieniin. Itiötasolla sitä on vaikea havaita, mutta oikeissa olosuhteissa tatteja alkaa nousta. Siksi kansalaisen tulee huomata tämän "tavallista ihmistä" puolustavan äärioikeiston bluffi ja olla valpas ja valmis puolustamaan joskus itsestäänselviltä näyttäviä asioita, kuten demokratiaa, ihmisoikeuksia, lehdistönvapautta, riippumatonta oikeuslaitosta tai edes oikeutta kritisoida vapaasti jotakin läpeensä korruptoitunutta äärioikeistopoliitikkoa.
Yhdistelmänä persu ja duunarin asia ovat kuin katolinen kirkko ja selibaatti. Asianomaisen on helppo julistaa sitä, mutta käytännössä se ei näytä toimivan. Persujen teot liittyen työntekijöiden oikeuksiin, halpatyövoimaan, hyvinvoinnin alasajoon ja heidän varsin todennäköisesti harjoittama hallituskähmintänsä kokoomuksen kanssa vaalivoittajan savustamiseksi oppositioon osoittavat kenen joukoissa he todellisuudessa seisovat. Se joukko ei ole ne tavalliset ihmiset joita he kovasti väittävät puolustavansa.