Poliittiset hirviöt saavat voimaa eriarvoistumisesta

Ääriryhmien onnistunut tunkeutuminen Yhdysvaltojen kongressitaloon on osoittanut, kuinka helposti demokraattista järjestelmää voi uhata. Äärioikeisto on ilmiönä inhottava ja herättää monessa kysymyksen, miten ihminen voi päätyä kannattamaan sellaista liikettä? Aidon humanistin täytyy kuitenkin ymmärtää näitä ihmisiä. Silloinkin, kun katsoisi heidän johtopäätöksensä täysin vääriksi.

Kreikkalainen ekonomisti Yanis Varoufakis on joskus todennut osuvasti, että talouden deflaatiospiraali on parasta kasvupintaa poliittisille hirviöille. 1930-luvun laman tuoma kurjuus nosti Hitlerin valtaan Saksassa. Talousvaikeudet nostivat Slodoban Milosevicin serbinationalismia Jugoslaviassa ja 2008 finanssikriisin jälkeen moderni äärioikeisto, kuten herra Trump ovat kasvattaneet suosiotaan.

Historiallista ja nykyistä äärioikeistoa yhdistää se, että he lupaavat palauttaa nöyryytetyille itsetunnon. Hitler, Mussolini ja Trump lupasivat ihmisille, että he saisivat olla uudelleen ylpeästi saksalaisia, italialaisia ja amerikkalaisia. Kansallistunne ja yhteinen vihollinen, yleensä ulkomaalainen sellainen tai jonkin vähemmistöryhmän syyllistäminen ovat ihmisten primitiivisiin osiin vetoavia aseita sukupolvesta toiseen.

Kannattajakuntaa ääriryhmille ovat ihmiset, joiden asema on nopeasti heikentynyt ansiotason laskun ja eriarvoistumisen myötä. 2000-luvun alun latinalaisessa Amerikassa usko demokratian toimivuuteen oli maailman alhaisinta. Samaan aikaan maanosa oli kansainvälisen valuuttarahasto IMF:n sanelemien talousohjelmien, kuten leikkausten ja yksityistämisten runtelema. Kollektiivisen nöyryytyksen kohteeksi joutuneet ihmiset menettävät luottamuksensa yhteiskuntaan ja alkavat kaivata vahvaa johtajaa.

Kaikki yhteiskunnat eivät automaattisesti muutu diktatuureiksi, mutta demokratian kestävyys on vaihtelevaa. Unkarissa ja Venäjällä Viktor Orban ja Vladimir Putin ovat onnistuneet kaappaamaan poliittisen koneiston, oikeuslaitoksen ja median haltuunsa vain muovatakseen maansa parlamentaarisiksi diktatuureiksi. Kuten maanjäristykselle altistuvat rakennukset, myös instituutiot kestävät järähdyksiä vaihtelevasti. USA:n demokratian pelastukseksi onkin saattanut koitua juuri vahvat instituutiot.

Suomi on poikkeuksellisellakin tavalla selvinnyt itsenäisyytensä aikana suurista vaikeuksista. Sisällissota päättyi henkisesti jakaantuneen, mutta demokraattisen kansakunnan syntyyn. Mäntsälän kapina kukistettiin radiopuheella. Emme ole olleet koskaan diktatuuri. Toiseen maailmansotaan osallistuneiden Euroopan maiden pääkaupungeista vain kolmea ei miehitetty: Lontoota, Moskovaa ja Helsinkiä. Me kestämme järistyksiä ja saamme olla siitä ylpeitä.

Naiiveja emme silti saa olla. Jos jokin asia voi lyödä bensaa autoritaarisuuden liekkeihin, niin epätasainen talouskehitys. Ekonomisti Sixten Korkman kirjoitti 20.12.2020 Helsingin Sanomien kolumnissaan populismin olevan varoituskello, joka vaatii asettamaan politiikalle uusia vaatimuksia. Näiksi vaatimuksiksi hän nimesi julkisten palveluiden vahvistamisen ja eriarvoisuuden vähentämisen. Koronakriisissä Suomi on elvyttänyt ja ottanut iskun julkisen vallan harteille, mutta näiden periaatteiden on kannateltava käytännön politiikkaa kriisin jälkeenkin. Samalla on muistettava, että demokratia ei ole vain väline, vaan itsessään arvokasta.

Kirjoitus on julkaistu Demokraatti-lehdessä 28.1.2020 ja Debatti-verkkomediassa 1.2.2020

Hyvää ei saa halvalla

 

”Oulun kaupungin Tilakeskus-liikelaitoksen johtaja Jouko Leskinen kaipaa radikaalia muutosta rakentamisen valvontaan kunnissa. Oulussa on havaittu sisäilma- ja kosteusongelmia esiintyvän erityisesti sellaisissa kiinteistöissä, joiden rakentamisessa tai peruskorjaamisessa on käytetty ostopalveluna hankittua ulkopuolista valvojaa.” (Kaleva 19.2.2017 https://www.kaleva.fi/oulun-tilakeskuksen-johtaja-rakentamisen-valvonta/1656268 )

Oulun Tilakeskuksen johtaja totesi vuonna 2017, että yksityisten konsulttien hyödyntäminen rakentamisen valvonnassa on ongelmallista. Hänen mukaansa rakennusvirheitä ja niistä aiheutuvia ongelmia pystyttäisiin ennaltaehkäisemään tehokkaammin, jos rakentamista valvottaisiin kunnan virkamiestyönä. Konsultti pyrkii tekemään vain sopimukseen ennalta kirjatut asiat ja tämä kilpailutetaan yleensä halvan hinnan eikä laadun perusteella.

Rakentamisen valvonnan ottaminen kunnan omaksi työksi varmasti maksaisi, mutta pitkällä tähtäimellä se voisi ehkäistä ongelmia ja kustannuksia. Suomessa on yleisesti puhuttu rakentamisen huonosta laadusta. Upouudet rakennukset saattavat kohdata kosteusongelmia muutama vuotta valmistumisen jälkeen. Epäterveellinen sisäilma on puolestaan kansanterveyskysymys. Jos rakentaminen olisi laadukkaampaa, säästäisivät korjauskulujen minimointi ja terveysvaikutukset vuosien varrella paljon rahaa. Säästöön jääneiden resurssien mittakaava olisi todennäköisesti paljon suurempi, kuin mitkään niistä ”säästöistä”, joita kaupunki nyt puuhaa.

Halpa ei usein ole laadukasta. Taloudellisissa kysymyksissä on syytä arvioida vaikutuksia kauaskantoisesti. Näin voidaan havaita, että mekaaninen säästötoimenpide voikin synnyttää lisäkustannuksia ja puolestaan fiksusti tehty investointi voi maksaa itsensä takaisin.

Yhteiskunta on ihmisten työtä – Jos jokin ei toimi, se täytyy korjata

 Kuntavaaliehdokkuuden esittelykirjoitus on julkaistu Oulun Demareiden verkkosivuilla 9.12.2020

_____

Olen Waltteri Niiranen. Olen 23-vuotias Oululainen ja olen asunut Oulussa koko ikäni. Opiskelen yleistä historiaa Oulun Yliopistossa. Aloitin tänä syksynä maisterivaiheen opinnot. Sitä ennen sain humanististen tieteiden kandidaatin paperit.

Olen liittynyt puolueeseen vuonna 2013. Vaikutan Demarinuorissa ja Demariopiskelijoissa. Olen Oulun Demariopiskelijoiden ja Pohjois-Suomen Demarinuorten hallituksissa. Viime elokuussa tulin valituksi myös Demarinuorten liittohallitukseen Lahden liittokokouksessa. Demarinuorissa toimin viestintätiimissä ja Kansainvälisen politiikan työryhmässä.

SDP:ssä arvostan sen kiistatonta vaikutusta Suomen muuntamisessa hyvinvointivaltioksi. Minulla on vahva käsitys siitä, että politiikkaa pitää tehdä tavallisen ihmisen ehdoilla. Oulussa meidän tulee investoida omaan hyvinvointiimme, eikä tehdä lyhytnäköisiä leikkauksia. Ateria- ja puhtauspalvelut, koulusihteerit ja digipalvelut on palautettava kaupungille. Työntekijöitä ei pidä nähdä osina koneistossa, vaan kaupungin kivijalkana.

Oulussa puhutaan paljon vaikeasta taloustilanteesta. Me puhumme kuitenkin mieluummin julkisen talouden velkaantumisesta, mutta emme sen aiheuttajasta. Kaupunki ei käytä liikaa koulutukseen, terveyteen, kulttuuriin tai työntekijöihin, vaan sillä on krooninen verotulojen vaje. Paras tapa pienentää julkisen velan suhdetta on kasvattamalla taloutta ja luomalla työpaikkoja. Ongelmien ennaltaehkäisy on paras säästökeino.

Iso kysymys Oulussa on yliopiston siirtyminen Raksilaan. Itse kannatan Linnanmaan kampuksen jatkoa. Nykyinen kaupunkirakenne tarjoaa paremmat mahdollisuudet vetovoiman kehittämiselle. Nykyinen kampus tarjoaa hyvän mahdollisuuden tilojen uusiokäytölle tulevaisuudessa. Vanhan käyttäminen fiksusti on nykyajan kiertotaloutta. Liikenneyhteyksiin ja OAMK:in toimintoihin on investoitu myös paljon. Siirtyminen näivettäisi joen pohjoispuolta ja eriarvoistasi Oulua alueellisesti. En usko konsulttipöhinän etäopetuksesta olevan hyvä visio korkeakoulutukselle. Puusta rakennetulle päärakennukselle tai webbikameralle ei voi ulkoistaa ihmisten kasvattamista alansa asiantuntijoiksi. Sen voi tehdä vain laadukkaalla koulutuksella ja tutkimuksella.

Oulun pitää ottaa tavoitteekseen edistää kuuden tunnin työpäivää Sanna Marinin viitoittamalla tiellä. Business Oulun tulisi tukea yrityksiä tässä siirtymässä. Myös kaupunki voisi kokeilla tätä, kuten Göteborg on tehnyt Ruotsissa.

Jos minut valittaisiin valtuustoon, nostaisin esille ympäristökysymykset. Oulun täytyy toteuttaa ekologisen jälleenrakennuksen ohjelma investoimalla joukkoliikenteeseen, uusiutuviin energianlähteisiin, kiertotalouteen, rakennusten energiatehokkuuteen ja ruokahävikin vähentämiseen. Olemalla ekologisesti kestävä kaupunki otamme vastuuta ympäristöstä, mutta luomme myös edellytyksiä uusille työpaikoille ja verotuloille.

Meidän pitää puuttua nuorten syrjäytymiseen. Hyvä alku olisi kouluväkivallan vastainen ohjelma. Henkisen ja fyysisen väkivallan kitkemistä varten tulisi luoda standardit ei vain puuttumiselle, vaan myös ehkäisemiselle ja jälkiseurannalle.

Me olemme rakentaneet kirjaston merelle, yliopiston suolle ja sataman maalle. Meidän ei pidä tehdä asioita siksi, koska ne ovat helppoja, vaan siksi, koska ne ovat vaikeita.

Waltteri Niiranen

Paras tapa kitkeä väkivaltaa on antaa nuorille mahdollisuus toteuttaa unelmiaan

Suomessa on herätty puhumaan nuorten väkivallasta ja rikollisuudesta. Julkisessa keskustelussa jotkut ovat piirtäneet suoran viivan maahanmuuton ja ilmiön välille osan tekijöistä ollessa maahanmuuttajataustaisia. Osa puolestaan on katsonut keskustelun olevan pelkistävää nuorisorikollisuuden ollessa maassamme laskussa. Aiheen politisoituminen estää meitä helposti keskittymästä ratkaisuihin. 

Itselläni pisti silmään erityisesti Ilta-Sanomien Timo Paunosen kolumni, ”Suomi kulkee jo Ruotsin tietä – nuorten raaka katuväkivalta kertoo pohjoismaisen hyvinvointiyhteiskunnan epäonnistumisesta”. Kun puhumme rikollisuudesta, tulee meidän puhua syrjäytymisestä. Ja kun puhumme syrjäytymisestä, tulee meidän ymmärtää niitä syitä, jotka aiheuttavat syrjäytymistä. Pienituloisuus, työttömyys, matala koulutustaso, perhetaustan ongelmat, syrjintä ja kiusaaminen joitakin mainitakseni, asettavat ihmisen alttiimmaksi syrjään jäämiselle, rikollisuuteen ajautumiselle, päihteiden käytölle, yksinäisyydelle ja mielenterveysongelmille. Jos osalle nuorista nämä ilmiöt ovat arkipäivää, onko hyvinvointiprojektimme epäonnistunut?

Presidentti Tarja Halonen on joskus todennut, että hyvinvointivaltion idea on taata kaikille samat perusedellytykset elämään, koska kukaan meistä ei voi valita vanhempiaan. Hän ei voisi olla enempää oikeassa. Kun tarkastelemme suomalaista hyvinvointivaltiota, havaitsemme kuitenkin, että sen lupaus ei toteudu, kuten olisi tarkoitus. Kalevi Sorsa-säätiö julkaisi tänä vuonna Eriarvoisuuden tila Suomessa 2020-raportin. Siinä todetaan, kuinka hyvinvointivaltion rakentamisen vuosina 1966–1990 tuloerot Suomessa pienenivät ja alimman tulokymmenyksen tulot kasvoivat eniten. Kehitys oli 1990–2017 välillä päinvastaista: suurituloisimman prosentin tulot kasvoivat eniten. Vedenjakajana on 1990-luvun lama.

Kun Tilastokeskuksen mukaan lapsiköyhyysaste oli vuonna 1994 4,2 %, vuoteen 2018 mennessä se oli noussut 10,5 %:iin. Suurinta lapsiköyhyys on yksinhuoltajaperheissä. Varakkain kymmenys omisti Suomessa 37 % kaikesta nettovarallisuudesta vuonna 1987. Vuonna 2016 osuus oli jo 47 %.

Ilta-Sanomien Paunonen on väärässä. Katuväkivalta ei ole merkki hyvinvointiyhteiskunnan epäonnistumisesta, vaan sen periaatteista luopumisesta. Ruotsin ongelmalähiöt ymmärrettävästi kiinnittävät huomiomme, mutta tulee muistaa, että Ruotsi on sosialidemokraattisen kansankodin sijasta nykyään yhteiskunta, jossa on voittoa tuottavia yksityiskouluja ja perintöveron aste on pyöreät nolla prosenttia. Esim. Saksassa perintövero lähisukulaisen osalta voi olla korkeimmillaan 30–43 %. Suomessakaan ei ole enää varallisuusveroa. 

Miten tämä liittyy sitten syrjäytymiseen? Presidentti Halosen painottamat perhetaustaa tasapainottavat ja yhteiskuntaan integroivat tekijät, kuten nuorisotyö, harrastustoiminta, kouluterveydenhuolto, varhaiskasvatus ja koulutus rahoitetaan verovaroista. Ekonomisti Thomas Piketty on todennut varallisuuden ja suurten tulojen aliverottamisen johtavan sosiaalisen turvaverkon harventamiseen. Tätä politiikkaa nykypäivänä edustavat opposition kokoomus miljardin veronkevennyksineen ja perussuomalaiset lupaamalla veroalella ”dynaamisia vaikutuksia”. Ratkaisujen sijaan oikeisto tuhoaisi veropohjaa edelleen rapauttamalla kaiken, mitä me suomalaiset pidämme tärkeänä. Ajatukset siitä, kuinka rikkaiden tulisi maksaa enemmän omastaan ja että me kaikki voitamme parantamalla sosiaalista koheesiota tulee nostaa uuteen kunniaan. 

Niille suomalaisille, jotka pelkäävät erilaisten ihmisten muuttavan maatamme on todettava, että eri etniset ja uskonnolliset ryhmät ovat aina olleet osa Suomea. Hyvänä esimerkkinä Talvi- ja jatkosodassa palvelleet juutalaiset ja islaminuskoiset tataarit. Kalevi Sorsa-säätiön tutkimus on todennut rasismin olevan yksi syrjäytymistä edistävä tekijä. Perustuslakimme yhdenvertaisuuspykälä turvaa kaikille ihmisille tasavertaisen kohtelun. Syrjiminen ei ole isänmaallisuutta, vaan epäsuomalaisin asia, jonka voi tehdä.

Kantasuomalaisen voi olla vaikea ymmärtää, miltä rasismi tuntuu. Meissä kaikissa on kuitenkin ominaisuuksia, joita voidaan pitää erilaisuutena ja joiden perusteella meitä voidaan kohdella huonosti. Hyvä esimerkki tästä on kouluväkivalta henkisessä ja fyysisessä muodossa. Syrjintä voi koskea ketä tahansa ja se on koko kansan ongelma. 

Väkivaltaista käyttäytymistä ei koskaan tule hyväksyä, mutta sen aiheuttaja täytyy ymmärtää. Mikäli haluamme kasvattaa lapsista ja nuorista vastuullisia ja yhteisöön sosiaalistuneita yksilöitä, voi se tapahtua vain terveessä vuorovaikutuksessa muiden ihmisten kanssa. Me kaikki olemme vastuussa siitä, onko yhteiskuntamme myötätuntoinen ja näemmekö nuoren jonkun lapsena, päihderiippuvaisen jonkun sisaruksena tai syrjäytyneen jonkun entisenä koulukaverina.

Lyhyellä tähtäimellä meidän on helppo puhua kovista keinoista ja rangaistuksista. Nekin ovat osa keinovalikoimaa, mutta pitkällä tähtäimellä ratkaisujen on oltava toiset. Paras tapa hankkiutua eroon rikollisuudesta on antaa nuorille mahdollisuus toteuttaa unelmiaan. Unelmia omasta työstä, toisen asteen opiskelupaikasta, korkeakouluun pääsystä, arvokkuuden ja yhteenkuuluvuuden tunteesta. Ja unelmien pohjana on oltava edellytykset niiden toteutumiselle.

Kirjoitus on julkaistu 26.11.2020 Demarinuorten blogissa

Tosi-TV presidentti sai maistaa omaa lääkettään

 7.11.2020 kävi ilmeiseksi, että Donald Trump hävisi USA:n presidentinvaalit ja hänen demokraattinen haastajansa entinen Barack Obaman varapresidentti Joe Biden nousee Yhdysvaltain 46. presidentiksi. Vaikka en amerikkalaisessa kaksipuoluejärjestelmässä samaistu kumpaankaan puolueseen kovin vahvasti, on ilmeistä että demokraatit ovat se puolue, joka kaikista epäkohdistaankin huolimatta tietää ilmastonmuutoksen olevan uhka ihmiskunnalle, joka pyrkii rakentamaan ihmisten välille siltoja muurien sijaan ja joka on sitoutunut osaksi demokraattista prosessia. 

Donald Trump on tähän mennessä kiistänyt vaalien tuloksen ja syyttänyt sitä vilpilliseksi. Hänen rasisminsa ja veljeilynsä äärioikeiston viharyhmien kanssa tekvät hänestä autoritaarisen ja demokratiaa uhkaavan henkilön. Trumpin äärimmäinen narsismi yhdistettynä hänen tosiasioista piittaamattomaan politiikkaansa on USA:n sisäpolitiikan lisäksi ollut uhka myös koko ihmsikunnalle. 

Vaikka suhtaudun välillä kriittisesti myös Joe Bideniin, voin suurella ilolla todeta, että maailman tulevaisuus näyttää nyt paremmalta ja tulevat sukuplvet ovat kiitollisia siitä mitä on tapahtunut: hyvä on voittanut ja paha on hävinnyt. Tosi-TV presidentti on saanut maistaa omaa lääkettään. Tämä Demarinuorten julkaisu, jonka ideaan allerkijoittaneella Demarinuorten viestintätiimin jäsenellä oli osuutensa, summaa varmasti enemmistön tuntemukset tilanteesta hyvin.

Joe Biden on parempi vaihtoehto kuin Trump – Mutta moni asia psysyisi hänen johdollaan ennallaan

USA:n presidentinvaalit lähestyvät ja Bidenin voitto näyttää mahdollisesta.

Biden on parempi vaihtoehto, kuin nykyinen ihmiskunnan tulevaisuutta uhkaava pellefasisti valkoisessa talossa. Trump ei kunnioita demokratiaa ja on sanonut vaalituloksen olevan vilpillinen, jos hän jostain kumman syystä sattuu häviämään. Trump ei myöskään myönnä ilmastonmuutoksen olevan maailman tiedemiesten konsensuksen mukainen ihmiskunnan olemassaolon uhka ja hän veljeilee avoimesti äärijärjestöjen kanssa. Biden on kiistatta parempi vaihtoehto suhteessa tähän. Mutta tietynlaisen Status Quon hän säilyttäisi. Jos Biden voittaa niin arvioisin, että liittovaltio ei USA:ssa tule jatkossakaan neuvottelemaan lääkkeiden hinnoista lääkeyhtiöiden kanssa, (hinnat ovat kaksi kertaa suuremmat, kuin Kanadassa), tulo-ja varallisuuserot jatkavat kasvuaan, amerikkalaisen työläisen keskipalkka pysyy 70-luvun tasolla, julkista terveydenhuoltoa ei tule (Biden painotti itse näin vaaliväittelyssä) ja USA:n ulkopolitiikka jatkuu niiltä osin perinteisillä raiteillaa, että esimerkiksi Palestiinan miehitys Israelin toimesta saa todennäköisesti jatkua.

USA:ssa niin sanotut markkinatalouden periaatteet on iskostettu koko poliittiseen koneistoon ja yhteiskunnan kehittäminen nähdään teknokraattisena manageeraamisena osana tätä viitekehystä. Tätä tukee myös USA:n vaalirahalainsäädäntö. On kuvaavaa, että Obaman yksityisiin sairausvakutuuksiin pohjautuva terveydenhuoltouudistus perustuu republikaaneja lähellä olevan konservatiivisen Heritage Foundationin malliin 1980-luvulta. Republikaanien Mitt Romney toteutti saman mallin Massachusettsin osavaltiossa 2000-luvun alussa. Siinä missä republikaanit ovat liukuneet poliittisesti äärioikealle, ovat demokraatit, kuten Clinton, Obama ja Biden, ottaneet entisten maltillisten republikaanien paika USA:n poliittisessa kentässä. Barack Obama on jopa itse verranut itseään 80-luvun maltilliseen republikaaniin Univisionin haastattelussa vuonna 2012.

Onneksi demokraattien vasen laita ei jatkossakaan tule katoamaan mihinkään. Bernie Sanders ja Alexandria Ocasio-Cortez eivät suostu pitämään suutansa kiinni oman yhteiskuntansa tai maailman epäkohdista.

Mutta tätä ennen veikkaan, että noin viikon päästä voimme sanoa Trumpille "You're fired!". Tosin sillä edellytyksellä, että äänet saadaan laskettua.

Oulun ulkoistamispolitiikka – talouden ja demokratian irvikuva

Oulu on päättänyt "säästötoimenpiteenä" ulkoistaa Ateria- ja puhtauspalvelut, ICT-palvelut ja koulusihteerit. Näistä koulusihteerit ulkoistetaan kuntaomisteiselle Monetralle. Ammattiliitoista JHL ja Jyty, ovat äänekkäästi vastustaneet toimia mm. esittämällä omat säästöratkaisunsa ilman ulkoistuksia. Kun kaupunki ei näihin ehdotuksiin reagoinut, alittivat liitot ensin yhden päivän ja myöhemmin viikon kestävän lakon Oulussa. Lakon aikana tiettävästi lakkoilevia työntekijöitä on uhkailtu irtisanomisella (joka on laitonta).

JHL on ottanut kantaa ateria-ja siivouspalveluiden ulkoistamiseen seuraavasti:

"Oulun suunnitelmat ovat häikäilemätöntä työehtoshoppailua ja leikkaisivat toteutuessaan 1800 euroa kuukaudessa tienaavien palkkoja. Kaupungin talousjohtaja on mediassa kertonut, että merkittävimmät säästöt syntyisivät työvoimakustannuksista. " (JHL ja Jyty vastustavat Oulun törkeitä ulkoistamissuunnitelmia)

Julkis- ja yksityisalojen toimihenkilöliitto Jyty mm. toteaa puolestaan seuraavaa: 

"Suurena uhkana on, että esimerkiksi sellainen koulusihteerien tekemä työ, joka nyt tehdään joustavasti arjessa, muuttuu Monetralla lisätyöksi ja maksulliseksi. Tämä ei voi olla hyvä ratkaisu myöskään Oulun kaupungin kannalta, joka epätoivoisesti etsii säästöjä henkilöstön kukkarosta. Vaarana on myös, että koulusihteereiden työt vain siirtyvät opettajien ja rehtoreiden tehtäväksi." (Jyty: Oulun koulusihteerien työtä ei tule ulkoistaa Monetralle)

Yksityistäminen ja ulkoistaminen eivät tuota säästöjä. Yksityisen yrityksen tehtävä on tuottaa voittoa omistajalleen ja tendenssinä on irrottaa ylijäämä joko työntekijöiden palkoista, palvelun laadusta, myöhemmin korotetusta hinnasta tai potentiaalisesti kaikista edellä mainituista. Ulkoistamisella aiheutetaan lisää kustannuksia, kun palvelun laatu ja työntekijän asema heikkenevät. Samaan aikaan omistaja taatusti nauraa matkalla pankkiin. Yhtään lisää verotulojakaan ei kaupungille tästä tule. Ehkä päinvastoin, jos uusi omistaja päättää leikata palkkoja tai irtisanoa työntekijöitä.

Kuntaomisteisille toimijoille ulkoistamisessa on samassa määrin omat ongelmansa, kuten kaikessa ulkoistamisessa. Ulkoistamisessa ei luovuta ainoastaan palvelusta ja työntekijöistä, vaan myös kontrolli ja kustannukset siirtyvät ulkoiselle toimijalle. Jos kustannuksista ei vastata itse, ne nousevat varmasti. Ja jos kustannukset nousevat, on itsestään selvää, että tavoitteet säästöistä eivät toteudu. Ja politiikka, joka ei saavuta itselleen asettamia tavoitteita ei luonnollisesti ole kovin toimivaa.

Tällaisissa kysymyksissä mitataan, kuka on yhteisen edun puolella ja kuka markkinoiden asialla. Kuka on työntekijän kaveri ja kuka pääoman liittolainen. Työntekijät ja hyvinvointi tarvitsevat puolestapuhujansa, kun osa päättäjistä on valmis alistumaan yksityisen voitontavoittelun puolelle yleisen edun kustannuksella. Oulussa ja muuallakin. Suomessa on 1990-luvulta lähtien nähty niin paljon lyhtnäköisen uusliberalistisen politiikan tuhoisia jälkiä, että meillä ei ole varaa toistaa samoja virheitä enää uudelleen. Pienituloisuus ja pahoinvointi ovat lisääntyneet ja varallisuuserot kasvaneet. Samalla palkkojen osuus kansantulosta on pienentynyt ja pääoman osuus kasvanut.

On itsessään täysin absurdia, että Oulun kaupunki on tilannut yksityiseltä (ilmeisesti kokoomustaustaiselta) konsultilta säästölistansa, jota se on alkanut toteuttamaan. Yksinkertaisesti todettuna: kaupunki on maksanut konsultille, jotta hän kertoisi mistä meidän pitää säästää. Yksi argumentti säästölistan tilaamiseen Perlaconilta on ollut se, että kaupungin päättäjät eivät ole päässeet yhteisymmärrykseen taloudellisista toimista. Tämä ei näytä pitävän paikkaansa sikäli, että oikeistoenemmistöinen valtuusto hyväksyi kaikki edellä mainitut ulkoistukset. Ja esim. vuonna 2014 käydyt henkilöstöä koskeneet YT-neuvottelut (joiden yhteidessä kaupunki rikkoi lakia), kuten aikaisemmatkin henkilöstöön kohdistuneet säästötkin osoittavat, että päätöksentekokyvyn puutteesta ei ole kysymys. Kysymys on pikemminkin siitä, että tulopuolen toimien tarkastelun sijaan halutaan leikkauksista, ulkoistamisesta ja yksityistämisestä tehdä ns. "objektiivinen" tai "puolueeton" tapa hoitaa taloutta. Ilmeisesti edes poliittinen oikeisto, kuten keskusta, kokoomus ja perussuomalaiset eivät kehtaa seistä itse kannattamansa politiikan takana. Konsultin selän taakse piiloutuminen on aina helpompaa. Kuka tahansa ymmärtää, että demokratiassa päätöksiä tekevät kansan valitsemat päättäjät, eivät Perlaconin konsultit. Jos päättäjä ei miellytä, voi hänet äänestää ulos.

Väitän kenen tahansa ymmärtävän, että talouspolitiikkaa pitää harjoittaa useiden eikä harvojen ehdoilla. Kuka tahansa ymmärtää, että työllisyys ja verotulot auttavat taloutta enemmän, kuin ykstityistäminen ja ulkoistaminen. Kuka tahansa ymmärtää, että investointi laatuun ja panostus ennaltaehkäisyyn on aina parempi säästökeino, kuin julkisten menojen leikkaukset. Kuka tahansa ymmärtää, että kaupungin työntekijät ovat voimavara, eivät kuluerä.

Edesmennyt Ministeri Matti ahde (sd.) sanoi joskus viisaasti puhuessaan sosialidemokraattien historiallisesta tehtävästä: "Meidän tulee edustaa aina kansaa markkinoihin päin." Tätä politiikan periaatetta toivoisin noudatettavan nykyistä paremmin. Otan itselleni kuntavaaliteemaksi Oulun valtuuston 5.10.2020 päättämien ulkoistusten perumisen.